Alkoholin hyödyt ovat pääasiassa välittömiä, mutta haitat tulevat myöhemmin: monille jo seuraavana aamuna, joillekin vasta vuosien kuluttua. Riskirajojen ylittäjät luokitellaan alkoholin suurkuluttajiksi. Viikkotasolla riskirajoiksi määritellään keskikokoisella miehellä yleensä 24 annosta viikossa ja naisella 16 annosta viikossa, mikä merkitsee miehillä noin neljää ja naisilla kahta annosta päivittäin.

Riskien kannalta on sama, missä muodossa alkoholi juodaan. Ongelmia voi tulla yhtä hyvin keskioluesta kuin kirkkaasta viinasta. Kirkasta viinaa voidaan tosin huomaamatta juoda nopeasti liian paljon, mikä voi johtaa äkilliseen voimakkaaseen humaltumiseen.

Toistuva riskirajan ylittäminen lisää todennäköisyyttä saada alkoholinkäytöstä johtuvia fyysisiä tai psyykkisiä oireita ja alkoholistiksikin tulee juomalla. Pitkäaikainen alkoholinkäyttö on yhteydessä moniin sairauksiin: esimerkiksi maksa-, syöpä-,sydän- ja verisuonisairauksiin sekä aivovaurioihin.

Viikkotason riskirajat ymmärretään joskus väärin, sillä 24 annoksen raja ei suinkaan tarkoita, että voi juoda koko korin olutta lauantaina. Perinteisesti suomalaiset juovat kohtuullisen harvoin, mutta runsaasti. Tapaturmariski kasvaa kuitenkin huomattavasti puolen promillen jälkeen ja yhden promillen humalassa onnettomuusriski on kasvanut jo viisinkertaiseksi. Harvemmin tapahtuvan juomisen – eli kertakäytön – riskirajana pidetään miehillä seitsemää ja naisilla viittä annosta. Kyse on siis noin yhden promillen rajasta juomiskerralla.

Takaisin sisällysluetteloon >