Juoman historia

Rhônen laakson perinteikkäät viinit

Majesteettisesti kohti Välimerta virtaavan Rhône-joen laaksossa on tuotettu viiniä kauan, paljon ja hyvin. Miten uusiutua mutta säilyttää se, mikä tekee Côtes du Rhônen viineistä erityisiä?

Rhônen alueella Viennen ja Avignonin välillä on mikromaailma, jossa eri maaperistä, ilmastoista, olosuhteista ja rypäleistä syntyy viinejä, jotka erilaisuudestaan huolimatta aina tunnistaa rhônelaisiksi.

1920–50-luvuilla Pariisissa asunut, legendaarisista sitaateistaan yhä tunnettu, louisianalainen kirjeenvaihtaja A.J. Liebling suosi aina Rhônen viinejä. Tyhjätaskuna hän nautti halvinta Tavelin roseeta ja varoissaan ollessaan viinilistalla alemmas kirjattuja huippuviinejä, kuten Côte-Rôtieta.

”Jokainen Rhônen viineistä on oma selkeä yksilönsä ja riittävän roteva nautittavaksi jopa yhdessä brandade de moruen, ihastuttavan kapakala-oliiviöljy-valkosipulitahnan, kanssa. Eikä brandade todellakaan ole ruoka, jota tarjoiltaisiin Tour d`Argentin kaltaisessa hienostoravintolassa. Banaali viinitermi ´vivahteikas´ on klisee, johon joutuu harvoin turvautumaan kirjoitettaessa Rhônen viineistä: niiden vetovoima on täysin yksiselitteinen”, Liebling kirjasi muistelmissaan.

Monimutkainen luokittelu

Suomalaisille kuluttajille Rhônen rantojen viineistä tuttuja ovat ainakin Châteauneuf-du-Pape, Crozes-Hermitage, Gigondas sekä muutamat Côtes du Rhone- ja Côtes du Rhône Villages -alkuperämerkinnöin myytävät viinit.

Olisi todellisuuden kaunistelua kutsua tätä valikoimaa edes pintaraapaisuksi. Laaksosta nimittäin löytyy 15 cruta eli paikallista huippuviinialuetta, 90 Côtes du Rhône Villages -merkintään oikeutettua kuntaa (näistä 18 saa käyttää perässä kunnan nimeä) ja 171 Côtes du Rhône -alkuperämerkintää käyttävää kuntaa. Laaksosta löytyy myös Ranskan ainoa A.O.C, joka muodostuu yhdestä viinitilasta: piskuinen kolmen ja puolen hehtaarin Château Grillet tuottaa yhtä Ranskan hienoimmista valkoviineistä.

Kuulostaako monimutkaiselta? Sitä eivät kiellä edes rhônelaiset viinintuottajat itse.

”Meidän on pakko miettiä luokittelu uudelleen ja yksinkertaistaa sitä: kukaan ei voi tuntea kaikkia 450 alkuperäaluetta. Luokituksen rooli on viestinnällinen. Sen avulla kuluttajan on voitava löytää etsimänsä pieni appellation”, sanoo Côtes du Luberonin tuottajien puheenjohtaja Bertrand Reynaud.

”Côtes du -etuliitettä ollaan jo poistamassa käytöstä. Markkinoilla tuottajien brändit ovat yhä keskeisemmässä roolissa”, säestää kollegaansa Mont-Ventouxin tuottajien presidentti Yves Favier.

Miehet ovat yhtä mieltä siitä, että alkuperämerkinnällä on yhä vankka merkitys: se kertoo terroirista, jossa viini on syntynyt.

Rhônen laakso numeroilla

Rhônen laakso vakuuttaa jo yksin numeroina: 60 000 hehtaaria viinitarhoja ja 7 000 tilaa, jotka tuottavat 386 miljoonaa pulloa viiniä vuodessa. Näillä rannoilla valmistettua viiniä juodaan maailmassa miljoona pulloa päivässä.

Mutta millaisia viinejä ne ”yksiselitteisyydessään” ovat?

Jokilaakson pohjoispäässä Viennen ja Valencen kaupunkien välissä vallitsee mannerilmasto kylmine talvineen, kuumine kesineen ja hyytävine tai vilvoittavine mistraalituulineen. Siellä syrah-rypäleestä syntyy tanniinisia ja rotevia punaviinejä ja Viognier-, Marsanne- ja Roussanne-rypäleistä aromaattisia valkoviinejä.

Etelässä Avignonin kaupungin välimerellisessä ilmastossa viljellään Grenachea, Syrahia, Mourvèdrea ja Cinsaultia, joista tehdään paitsi punaista arkiviiniä myös Châteauneuf-du-Papea, Gigondasia ja muita arvoviinejä. Valkoviinit ovat nekin tasokkaita, eikä sovi unohtaa A.J. Lieblingin suosikkia Tavelin roseeta, jota myös ”kuninkaiden viiniksi” kutsutaan. Roseen viljely ja myynti ovatkin kovassa kasvussa.

Tästä kaikesta huolimatta Rhônen alueen viinien myynti litroissa on pudonnut noin viidenneksen vuosituhannen vaihteesta.

”Vähemmän mutta parempaa”, luonnehtii M. Chapoutierin viinitalon vientijohtaja Florent Roques Boizel.

Komea historia, tunnettu brändi ja hyvät tuotteet – mistä Rhônen laaksossa kenkä sitten puristaa? Kuluttajasta, jos Luberonin napamieheltä Bertrand Reynaudilta kysytään.

Kuluttajat ovat menneet helppoon lajikeviinien kanssa.

”Oikeat” viinit ovat sekoiteviinejä, viinintekijän vision todentumia.

”Rypälelajikkeiden kautta voi tietysti tutustua viineihin. Yhden rypäleen viinit ovat helppoja tehdä”, Reynaud väittää pokerina ja puhkeaa selittämään monen muuttujan yhtälöä, josta Rhônen viinit syntyvät.

Viiniä ruoan kanssa

Ranskalaisviinit eivät aina esiinny edukseen tastingeissa, joissa viinejä maistellaan sellaisenaan. Ranskalaisille viini ja ruoka ovat erottamattomat.

”Kun ajattelen viiniä, mietin mitä syödä sen kanssa. Tanniinit punaviinissä eivät ole ongelma ruoan kanssa, pelkässä maistelussa kylläkin”, myöntää Côtes du Rhône Villages -tuottajien presidentti Gérard Meffre.

Omissa maistelutilaisuuksissaan rhônelaiset kattavat pöytään pikkusuolaista viinin kaveriksi. Asia on kirjattu ihan markkinointisuunnitelmaan asti. Silti rhônelaistenkin on taivuttava markkinoiden edessä − edes hieman.

”Laatu ja hinta ovat meillä kohdallaan. Meidän on kuitenkin opittava tekemään täyteläisempiä viinejä kovien sijaan. Se on näillä perinteillä tuottajille kova haaste, mutta yrittänyttä ei laiteta”, Meffre sanoo.

Teksti ja kuva: Juha Virkki
Artikkeli on julkaistu Etiketti-lehdessä 4/2009.