Kolumni

Aperitiivien aika

Italiassa ei tunneta pikkujouluperinnettä samalla tavalla kuin Suomessa. Pimeää vuodenaikaa torjutaan kuitenkin työpäivän jälkeisillä kokoontumisilla, aperitiiveilla, joissa pöydät notkuvat syötävää. Joulunajan lähestyessä sekä juomista että naposteltavista kehitetään erilaisia teemaan osuvia versioita. Joulukuussa yritykset kyllä kutsuvat työntekijöitään illallisille, mutta harvemmin kekkereissä on yhtä hulvaton tunnelma kuin perinteisissä pohjoismaisissa pikkujouluissa.

Mukavia kutsuja lounaille tai illallisille kuitenkin tipahtelee ennen joulua tiheämmin kuin muuten. Viime viikonloppuna meillä oli oma pienimuotoinen pikkujoulumme, kun saimme yllätyskutsun Umbriaan ja paikallisen kasmirvillakeisarin syntymäpäiväkekkereille. Neljän tunnin lounas oli runsas, sillä päivänsankari on todellinen herkkusuu. Ehdoton ykkönen oli samppanjalla höystetty risotto. Suussa sulava risotto, johon tulee scalogno-sipulia, voita ja parmesaania sekä tietysti samppanjaa on suosittu ja hienostunut loppuvuoden ruoka muuallakin Italiassa.

Hyvä ruoka on aina loistava pimeän torjuja. Minä nautin piipahtaessani esimerkiksi paikallisen kylän vihannespuodissa. Se sijaitsee keskeisen piazzan laidalla ja on auki vuoden ympäri. Olo on kuin karkkikaupassa, sillä tuoreet vihannekset, juurekset, hedelmät ja värikkäät säilykkeet ovat esillä houkuttelevasti. Valtaosa tuotteista on paikallisia, mutta saa puodista myös eksoottisempia hedelmiä kuten Aasiassa kasvavaa röpelöistä rambutania. Henkilökunta, perhe kolmessa polvessa ja pari apulaista päälle on innokasta, ystävällistä, tehokasta ja asiantuntevaa.

Koin ison yllätyksen, kun tällä viikolla tarjolla oli herneen palkoja. Kasvihuoneissa kasvaneet palot olivat hailakan värisiä, mutta yllättävän maukkaita. Kasa palkoja päätyi meillekin rouskutettavaksi. Tarjolla olisi ollut myös valmiiksi kuorittuja, tuoreita herneitä, joista saa ihanan keiton. Tomaattivalikoima on myös kattava ja tällä kertaa pussiini päätyi fiorentina-lajikkeen pyöreitä ja litteitä, vähän happamia punaposkia. Niistä saisin sopivia bruschettoja.

Suurimman yllätyksen koin kuitenkin nähdessäni laatikkokaupalla violetinvihreitä artisokkia! Mitä kummaa, sehän on kevään herkku – näin ainakin minulle oli opetettu. Saapasmaan etu on se, että vaikka pohjoisessa pyryttää, etelässä on leuto ilmasto. Sen ansiosta sisilialainen artisokka kasvaa ja kukoistaa. Artisokka säilyy itse asiassa hyvin, vaikka lämpötila tippuisikin nollan tuntumaan. Opin siis jälleen jotain uutta!

Ella Kanninen
8.12.2014