Kolumni

Ciao, kiinnostaisiko kaali?

Italialaisen kotitiemme varrella asuu ärtsymmän puoleinen eläköitynyt maanviljelijä Piero, jolta ei juuri hymyjä tai sydämellisiä tervehdyksiä heru. Saatamme tavata parikin kertaa päivässä, mutta harvemmin saan osakseni muuta kuin totisen nyökkäyksen ja tutun murahduksen. Olin siis tipahtaa satulasta, kun muuan ilta sitten pyörälenkiltä palatessani Piero pysäytti minut iloisesti käsiään huitoen ja huudahti: ”Ciao, kiinnostaisiko kaali?”

Yli kymmenen Italia-vuoden jälkeen minulla on edelleen opettelemista toscanalaisessa huumorintajussa. Ehdin muutaman sekunnin ajan kelata kaikki tietämäni kaaliaiheiset vitsit. Pahinta peläten ja mieli tyhjänä nousin satulasta ja seurasin talonsa taakse harpponutta Pieroa. Ja mitä kulman takaa paljastuikaan! Todellinen aarrearkku täynnä kesän satoa. Pulleita kaaleja, tummanvioletteja munakoisoja, punaposkisia tomaatteja, paprikoita, chilejä, basilikaa vaikka millä mitalla. Piero pakkasi jo täyttä päätä pussiin kaikkia kasvimaansa herkkuja.

Pohjoismainen naapuri olisi innoissaan saadessaan valmistaa erilaisia kaaliruokia, kuulin miehen myhäilevän. En tohtinut paljastaa, etten ole kasvanut kaalikääryleillä.

Tomaattiterttuja roikkui tiheään, vaikka vakioasiakas piikkisika käy kuulemma hämärän tultua verottamassa oman osansa. Sain salaattiin sopivia punaposkia. Toisen lajin edustajat Piero pistää visusti talteen ja tekee niistä lempiruokaansa pomarolaa, pastan kanssa nautittavaa tomaattikastiketta, josta riittää koko pitkäksi talveksi. Peperoncinosta eli chilistä mies varoitteli useaan otteeseen. Hänen tavaransa on kuulemma niin tujua, että pelkkä chilin hipaisu riittää kohottamaan hikikarpalot otsalle.

Munakoisoista Piero sanoi luopuvansa enemmän kuin mielellään, sillä paahdettu, oliiviöljyllä ja valkosipulilla maustettu melanzana tulee kuulemma jo korvista ulos. Maria-vaimokin on jo aivan uupunut urakoituaan monta purkillista säilykkeitä, Piero nauraa hörähti.

Myöhemmin rouskutimme koko perheen voimin vihreät paprikat yhteen menoon. Kaalin valmistimme Pieron reseptillä eli marinoimme pilkotun herkun viinietikalla, suolalla, oliiviöljyllä sekä sitruunalla ja söimme sellaisenaan. Tomaatit paloittelimme mozzarellan kumppaniksi ja koristelimme basilikan tupsuilla.

Yrmeänä pitämäni naapuri tarjosi meille yhden kesäillan unohtumattomimmista illallisista.

Ella Kanninen
26.8.2014