Kolumni

Gnoccheja, munakoisoa ja äyriäisiä

Päätimme naapurini Marnan kanssa järjestää Toscanaan saapuville suomalaisystävilleni aamupäivän kestävän kokkauskurssin. Rennon ja epävirallisen kurssin aikana ystäväni saisivat johdatuksen toscanalaiseen keittiöön ja täkäläisiin ihanuuksiin. Lähtökohta oli varsin otollinen, sillä yhdeksän tytön joukossa ei ollut ainoatakaan ruokarajoitteista. Kaikki siis kävisi!

Aloin välittömästi intoilla rakastamistani artisokasta, kesäkurpitsoista, herneistä ja erilaisista papulaaduista. Naapurini pysäytti tulvani heti alkuunsa toteamalla, ettei marraskuussa syödä kevätruokia. Opetus numero yksi tuli siis heti: pysytään kauden tarjoamissa herkuissa.

Kun Marna alkoi puhua kaalilaatikosta, oli minun vuoroni topata hänet. Kaali on terveellistä ja ihanaa, mutta edes toscanalainen kaali ei päätyisi tällä kertaa listallemme. Halusin, että kokattavien arkiruokien joukossa olisi jotain tavanomaisesta poikkeavaa, mikä jäisi tyttöjen mieleen.

Ehdotin minestra di panea -kasvissoseruokaa. Se on todellista toscanalaista kansanruokaa, johon tulee vihanneksia, papuja ja leipää. Liian tavallista, tuhahti Marna.

Aloitimme alusta ja muistelimme kauden satoa: punajuurta, paahdettuja kastanjoita, kurpitsakeittoa, tuoreita sieniä ja esimerkiksi sikurisalaattia. Pihapalaveriamme säestivät kaukaiset metsästäjien pyssyjen paukahdukset, ja totesimmekin, että myös tuoretta riistaa olisi tarjolla yllin kyllin.

Marna maalaili menyyn, johon kuluisi rosmariinikastikkeessa haudutettua jänistä sekä villisikapastaa. Turhan tuhtia ja ehkä työlästäkin, mietin, sillä muutaman tunnin yhdessä olemisen piti olla rentoa ja hauskaa. Myös tulkille, jonka rooli oli varattu minulle.

Lopulta päätin kysyä ryhmän mielipidettä. Sieltä kuului: Haluamme gnoccheja! Haluamme äyriäisiä! Haluamme munakoisoa!

Lopulta sisällytimme menyyseen tyttöjen toiveita ja omia kauden herkkujamme. Gnoccheja kinkku- ja sikurisalaattikastikkeella. Pikkumustekaloja tomaatti-yrttikastikkeessa. Munakoiso on sekin varsinaisesti kesän tuote, mutta päätimme hyväksyä toiveen ja teettää ryhmällä melanzana alla parmigianan, ikiklassikon, joka ainakin minun mielestäni sopii mihin vuodenaikaan tahansa. Ja sitä paitsi, minähän olen ulkomaalainen, ja minulle sallitaan kauden ylittävät kotkotukset.

Ella Kanninen
4.11.2014