Kolumni

Hyvien tarinoiden perässä Champagneen

Olen maistanut ja haistanut elämäni aikana useita erilaisia ja erivärisiä viinejä. Toscanaan muutettuani minulle on tarjottu hienoista laseista kymmeniä eri chianteja ja kyllästetty tarinoilla rypäleistä ja maaperän mullasta. Olen tallannut pelloilla viininviljelijöiden perässä ja kuunnellut pienyrittäjien murheita.  Olen tiirannut lasin läpi juomien värejä ja koostumuksia sekä pyöritellyt suussani toinen toistaan jalompia juomia. Olen kulkenut Normandiassa calvadosia tuottavilla tiloilla ja tutustunut Strasbourgissa olutpanimon satoja vuosia vanhaan perinteeseen.

Jos minulta nyt kysyttäisiin, mitä muistan oppimastani, joutuisin vastaamaan, että en juuri mitään. Joka kerta illallisjuomaa valitessani sama runsaudenpula ja tenkkapoo valtaavat minut uudelleen. Se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi kuulemaani ja maistamaani, minä en vain yksinkertaisesti kykene muistamaan juomien yksityiskohtia. Sokkotestissä silmät sidottuina veikkaisin varmasti kalleinta halvimmaksi ja hienointa huonoimmaksi.

Muistan kyllä matkat, niillä kohtaamani henkilöt ja eri tarinoiden herkullisimmat yksityiskohdat. Muistan, miten nautinnollisen makuelämyksen suussa sulavan ruoan ja juoman yhdistelmä tuotti, tai miten hienolta jälkiruokalikööri maistui pittoreskissa rantaravintolassa meren aaltojen kuohuessa vieressä. Muistan, mitä minulla oli päälläni, kun join vuosikertasamppanjaa kahden kilometrin korkeudessa lumisilla vuorilla uudenvuoden aattona.

Minua kiehtovat ennen kaikkea hyvät tarinat ja mielenkiintoiset ihmiset. Viini- ja ruokamatkailu on hieno tapa tutustua eri maiden ihmisiin ja kulttuurien saloihin. En ole enää pitkään aikaan ottanut paineita, jos en muista huippuviinien ainutlaatuisia yksityiskohtia ja pääse kertomaan niitä eteenpäin. Kerron mieluummin elämyksistä ja hetkistä, jolloin olen tuntenut olevani joka solullani elossa. Ravintolassa annan mieluusti päätösvallan viinin valinnasta sille, joka tuntee tehtävää kohtaan intohimoa.

Luen parhaillaan mainiota dekkaria, Kåre Halldénin Samppanjaruhtinasta, jossa pääosassa on samppanja. Champagnen maakuntaan sijoittuvassa kirjassa selvitetään kuuluisan samppanjatalon iäkkään kellarimestarin murhaa. Taitavalla kellarimestarilla oli paitsi iso, myös harvinaisen tarkka nenä, jonka ansiosta arvokuplivia tuottava talo menestyi ja pääsi maailmanmaineeseen.

Eräässä luvussa maistaja luettelee erottavansa samppanjasta vivahteita harmaapäärynästä, ananaksesta, kuusamasta, niittykukista, sitrushedelmistä ja mineraaleista. Upea taito haistaa ja maistaa noin tarkkoja yksityiskohtia! Minulle riittävät iloiset kuplat, kaunis väri ja ainutlaatuinen seura. Päätin kuitenkin varmuuden vuoksi tehdä mitä pikimmiten matkan Ranskan Champagneen. Ihan vain tarinoiden ja kohtaamisten vuoksi.

Ella Kanninen 28.11.2013