Kolumni

Joulun ajan valmistelua

Viimeistä kolumnia kirjoittaessani olen Kaukoidässä, tarkalleen ottaen Vietnamin kiertomatkalla. Aasia on aisteille todellinen aarrearkku niin syötäviensä kuin nähtävyyksiensäkin puolesta. Täällä joulua valmistellaan lähinnä turisteille, sillä vietnamilaisen vuodenkierron tärkein juhla on vasta tammi–helmikuussa vietettävä kuukauden kestävä tet-juhla. Silloin vietetään vuosiloma, tavataan sukulaisia, syödään ja juodaan hyvin. Ihan niin kuin meillä jouluna.

Mukanani matkustava suomalaisryhmä palaa kotimaahan vain muutama päivä ennen aattoa, joten useampi aloitti jouluvalmistelunsa jo ennen matkaa.
Puhdas koti odottaa yhtä väsynyttä matkaajaa: siivooja on kuulemma käynyt pesemässä asunnon lattiasta kattoon joulua varten ja kaivanut kuusen koristeet valmiiksi kellarista.

Pohjoisessa Suomessa asuvan yrittäjäperheen rouva kertoi leiponeensa kauraleipää pakkaseen ja tehneensä myös lanttulaatikot jo valmiiksi. Osan aikaa vuodesta maailmalla viettävät aikuiset lapset ovat kotona. Juuri heidän toiveensa on, ettei vuodesta toiseen toistuvissa traditioissa muutu mikään yksityiskohta. Perhe vetäytyy maaseudun piilopirttiin, kuuntelee joulurauhan julistuksen, nukkuu päiväunet, nauttii aterian ja käy isännän lämmittämässä savusaunassa.

Kaksi yksin elävää ystävätärtä puolestaan on jo vuosien ajan viettänyt joulunpyhiä yhdessä ilman sen kummempia paineita perinteistä. Pääosissa ovat hyvä huumori, ihana ruoka ja pullollinen samaa, rakasta chiantia. Kauniiseen niinikoriin pakattu italialainen viini kuului kuulemma jo toisen rouvan äidin joulupöytään muutama kymmenen vuotta sitten. Äidistä on aika jättänyt, mutta näin hän on tavallaan aina mukana joulupöydässä.

Vapaata soveltamista tai tarkkoja perinteitä – yhtä kaikki – joulu kuuluu jokaiselle ja juuri sellaisena kuin sen kulloinkin kokee.

Minä olen tämän joulun perheineni Italiassa, mutta menulle emme ole viel� uhranneet ajatustakaan. Ehkä sinne päätyy tällä kertaa vaikutteita Aasian herkuista tai sitten mennään perinteisillä italialaisilla jouluruuilla.

Oli miten oli, tärkeintä on yhdessä olo, rauhallinen mieli ja lämpimät muistot.

Lämpimät muistot jäävät myös näistä yhteisistä hetkistä Etiketin kolumnien ja tiedän lukijoiden kanssa. Ensi vuonna uudet kujeet odottavat. Tämän viimeisen kolumnini myötä kiitän lämpimästi teitä kaikkia seurasta.

 

Valoa ja iloa jouluun sekä elämyksellistä vuotta 2015!

Ella Kanninen
18.12.2014