Kolumni

Juhlat pystyyn pikakelauksella

Kyläkoulumme oppilaskunnan puheenjohtaja oli unohtanut informoida vanhempia kesäjuhlan tarjoiluista. Jokaisen olisi pitänyt kantaa kortensa kekoon valmistamalla juhliin tarjoiltavaa, mutta mies oli keskittynyt arvonnan palkintojen haalimiseen.

Aikaa katastrofin pelastamiseksi oli vain muutama tunti, mutta sehän ei italialaisia äitejä hetkauttanut. Toki tilanne aiheutti paljon pulinaa ja päiden pyörittelyä, mutta ihaillen seurasin, miten kaikesta selvittiin.

Töistä järjestettiin vapaata ja isovanhemmat delegoitiin apuun. Läheinen pizzeria pyöritti pari pellillistä pizzaa, vaikkei ollut vielä varsinaisesti aukikaan. Lopulta juhlat olivat menestys ja kaikilla oli hauskaa. Paitsi ehkä oppilaskunnan puheenjohtajalla, joka menee takuuvarmasti syksyllä vaihtoon.

Kun Italiassa maa järisee tai tulvat vievät ihmisiltä talot ja elinkeinon, hyväntekeväisyystempaukset taiotaan kokoon lyhyellä varoitusajalla. Italialaiset ovat mestareita järjestämään nopeassa aikataulussa isompiakin juhlia ja tapahtumia. Monta kertaa olen seurannut esimerkiksi televisiosta suoria megakonsertteja, joiden esiintyjiksi supertähdet ovat suostuneet vain muutaman päivän suunnittelulla.

Huolellinen etukäteissuunnittelu ja aikatauluttaminen eivät välttämättä muutenkaan kuulu italialaisten tapoihin, spontaanius sen sijaan istuu syvällä saapasmaan perinteissä.

Myös lounas tai päivällinen isommallekin seurueelle melko ex-tempore syntyvät ilman suurempaa paniikkia, ainakin mitä olen katsonut naapurini touhuja. Tuntuukin, että heidän pizzauuninsa on aina valmiudessa kestitsemään yllätysvieraita. Pihaan kaartoi tänäänkin tila-autollinen sukulaisia, jotka olivat olleet lähiseudulla retkellä. Kohta grilli jo savutti, ja iloinen puheensorina täytti pihan.

Täytyy myöntää, että ihailen suunnattomasti naapurini ruokavarastoja, mutta myös hermoja. Yllätysvieraiden täyshuoltoon ja siitä suoriutumiseen hymy huulilla on minulla vielä pitkä matka.

Ella Kanninen
30.6.2014