Kolumni

Roberta-tädin joulupöydässä

Joulu on Italiassa yhtä kirjava ja värikäs kuin koko saapasmaa itse. Pelkästään täällä Toscanassa joulupöydän ruoat voivat olla eri kylissä täysin erilaisia, vaikka välimatkaa on vain muutama kilometri. Joulunakin italialaiset ovat siis tyylilleen uskollisia individualisteja. Jokainen perhe pitää omista perinneruoistaan tiukasti kiinni eivätkä tarjottavat muutu vuosittain antipaston vertaa.

Esimerkiksi mieheni Roberta-täti, moderni ja maailmaa kiertänyt nainen, on valmistanut saman joulumenyyn jo yli 20 vuotta. Valmistelut aloitetaan pohjolan jouluaattona eli 24. päivä, joka on täällä vielä täyden tohinan työpäivä. Juhlalounas syödään sitten joulupäivänä.

Robertan lounas alkaa pienillä kananmaksacrostineilla, joiden täyte on tehty alusta lähtien itse. Siihen kuuluu muun muassa kapriksia ja anjoviksia. Emilia-Romagnan alueelta, Parmasta,  hän tilaa pieniä tortellineja eli capelletteja jo viikkoja aikaisemmin. Näissä pienissä pastanyyteissä on sisällä lihaa, ja ne tarjoillaan kanaliemessä. Itse liemen valmistaminen aloitetaan edellisenä iltana, kun kokonaista kynittyä kanaa keitetään parisen tuntia vedessä porkkanoiden, sellerin, lehtipersiljan, suolan ja pippurin kanssa. Mukaan keitokseen pääsee myös kilon pala naudanlihaa makua antamaan.

Itse keitetty kana syödään pääruoaksi, ja lisukkeeksi Roberta-täti tekee yleensä perunamuusia tai punajuuripaistosta. Siinäpä se sitten melkein onkin. Jälkiruoaksi nautitaan lasillinen makeaa viiniä ja palanen panettone-kuivakakkua.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan lounas on herkullinen. Parasta tietysti on päästä samaan pöytään koko suvun kanssa. Ehkä jonain päivänä keittotaidoton suomalaissukulainenkin yllättää Robertan itse tehdyllä lanttulaatikolla? Siihen asti keskityn nauttimaan italialaisesta joulusta sekä siihen kuuluvasta seurustelumaratonista. Italialainen joulu kun ei todellakaan ole hiljaisuuden ja rauhoittumisen aikaa.

Buon Natale eli oikein iloista joulua kaikille etiketti.fi:n lukijoille!

Ella Kanninen 12.12.2012