Kolumni

Viinintuottajan arkea

Törmäsin kylänraitilla tuttuun viininviljelijään. ”Kattia kanssa”, Paolo tuhahti, kun kysyin, josko hän nyt talvella saa huilata. Töitä tehdään vuoden ympäri, tammikuussakin kuulemma lauantait ja sunnuntait. Jouluna oli sentään oltu neljä päivää nonnien, isovanhempien, luona Pohjois-Italiassa, siinäpä ne lomat.

Paololla on maata seitsemän hehtaaria, mutta monta kertaa enemmän sisua ja luottamusta jatkaa ammattiaan. Tila työllistää viisikymppisen miehen lisäksi hänen vaimonsa. Kaikki työt tehdään itse. Tammikuussa köynnöksiä leikataan ja huolletaan. Vettä on tullut kiitettävästi koko syksyn ja talven, maa on mössöä. Vesilammikoita tyhjennetään ja maata käännetään.

Sade on sinänsä erinomainen asia kesän kuivia ja kuumia kuukausia ajatellen. Vettä on varastoitunut Paolon mukaan maaperään niin paljon, että odotettavissa on parempi viinivuosi kuin aikoihin. Luvassa on jälleen elämyksiä sangiovesea, merlot’ta, cabernet sauvignonia ja shiraz’ia nautittaessa.

Paolo on ryhtynyt luomutuottajaksi, ja sen vuoksi köynnösten kasvua täytyy seurata entistä tarkemmin. Väliin jäävät tänä vuonna kaikki myynnin ja markkinoinnin kannalta tärkeät messut ja kansalliset viinitapahtumat. Pitää päivystää pellolla. Myös vieraita ja maistajia varten rakennettu kellari on uusittava.

Valtaosa Paolon asiakkaista on yksityisiä. Hän toimittaa kolmea laadukasta punaviiniään säännöllisesti tietyille lähiseudun ravintoloille sekä muille asiakkaille ympäri Italiaa. Japanin-kontaktista tosin ei ole kuulunut yli vuoteen, ja Paoloa huolestuttaa.

Tuhottoman paljon aikaa kuluu myös italialaiseen byrokratiaan. Vuoden alussa täytyy päivittää kirjanpitäjät ja pankit, täyttää lomakkeita ja seistä jonoissa. Miehen ääni kohoaa ja kiihtyy. Kylänraitilla alkavat uteliaat päät kääntyä.

Huhhuh, kuulostaa hengästyttävältä.

Totta, hän sanoo, mutta päivääkään hän ei kuulemma vaihtaisi pois. Luovuttaminen ei tule kysymyksenkään, samalla pitäisi luopua valitusta elämäntavasta. ”Ja sitä paitsi, huhkiminen pitää hyvässä kunnossa”, Paolo sanoo hymyillen, heilauttaa kättä ja häipyy ihmisvilinään.

Ella Kanninen 24.1.2013