Kolumni

Lupauksia

Kun maailma siirtyi 2000-luvulle ja koko taivas oli yhtä ilotulitusten valomerta, istuin palmun alla lämpimässä etelän yössä ja piirtelin tikulla sydämiä hiekkaan. Sydän murtuneena itkin isoja kyyneleitä, joista osa taisi tipahtaa samppanjalasiin. Lempijuomanikin kun maistui mielestäni ihan saippualta. Ystävistäni näkyi vain liehuvat hameenhelmat heidän tanssiessaan uutta alkanutta vuosituhatta. 

Ero elämäni suuresta rakkaudesta (niin tietysti silloin hänestä ajattelin) oli ollut riipaiseva, viis siitä, että tapahtuneesta oli jo kuukausia. Kun sitten yhtenä päivänä havahduin itsesäälin aiheuttamasta koomasta, lupasin itselleni, etten ikinä haaskaisi ihanaa matkaa ja parhaiden ystävien seuraa turhien sydänsurujen murehtimiseen. Tämä lupaus on pitänyt. Moni muu ei.

Ystäviltäni saan lupausten pitäjänä arvosanaksi varmasti korkeintaan välttävän. Lupaan soittaa takaisin viiden minuutin kuluttua, tavata kahvilla heti, kun työtaakka hellittää tai järjestää italialaisen illallisen, jolla kokkaisimme yhdessä kaikki ruokakurssilla opitut herkut. Tunnen piston sydämessäni, mutta pidän silti itseäni ihan kelpo ystävänä.

Olen sitä mieltä, ettei meidän pidä kuormittaa itseämme liioilla lupauksilla tai päätöksillä, joiden täyttämisestä saa vain stressiä. Saattaa olla, että vuodet Italiassa ovat muokanneet minusta suurpiirteisemmän ja joustavamman juuri tässä asiassa. Italiassa on tyypillistä, että luvatuistakin asioista pystytään tarpeen tullen vielä neuvottelemaan. Suhtautumistapa on bisnesmaailmassa painajaismaista, mutta arjessa välillä yllättävänkin virkistävää.

Toki minua ärsyttää, ettei italialainen puutarhuri ole tuonut vieläkään uusia taimia kesällä kuukahtaneiden ruusujen tilalle. Hän lupasi toimittaa ne syyskuussa. Firenzeläisestä huippuravintolasta luvattiin ilmoittaa heti kun täpötäydelle jonotuslistalle ilmestyisi tyhjä paikka. Vuosi on vierähtänyt, eikä soittoa kuulu.

Toisaalta olen huomannut, ettei elämä ole yhdestä ruususta tai ravintolasta kiinni. Yleensä aina nimittäin löytyy vaihtoehtoja, tai lopulta saa paljon parempaa kuin mitä ikinä on tilannut.

Me suomalaiset olemme perusrehellistä kansaa, jolle lupauksista kiinni pitäminen on suorastaan kunnia-asia. Hyvä niin, mutta suhteellisuus ja armollisuus lupauksia kohtaan kannattaa silti säilyttää. Tärkeintä on hyvä olo ja kohtuus kaikessa.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille Etiketti.fi:n lukijoille!
Ella Kanninen 3.1.2014