Kolumni

Mistä tuntee kevään?

Italialainen mieheni harmitteli suomalaisen helmikuun harmautta. Mutta aurinkohan paistaa, huudahdin innoissani. Minulle usvaverhon takaa uteliaasti pilkistävä valo oli lupaus auringosta, miehelleni vain hailakka häivähdys harmaan eri sävyä.

Minulle Italiassa kevään ensimmäiseksi merkiksi on muodostunut naistenpäivä 8.3., jolloin naisille ojennetaan ihana keltainen Mimosa-puun oksa. Hopea-akasianakin tunnettu puska kukkii jo aikaisin keväällä, satoi tai paistoi. Mikään ei tee mieltä iloisemmaksi kuin pirteänvärinen, terttumainen kukka, joka harmauden keskellä kasvaa valtavan hienoksi ryppääksi. Siinä, jos missä, on lupausta keväästä. Italiassa krookukset tosin puskevat kukkaa liki läpi vuoden ja upeat liljatkin viimeistään vappuna. Nurmikkoa täytyy leikata läpi talven, vaikkei se kirkkaan vihreänä loistakaan.

Kun meillä Suomessa auringon ensi säteiden helliessä heitetään ylimääräiset vaatteet niskasta, italialaiset ovat tarkkoja, etteivät kylmetä itseään. Toppatakista, jonka italialainen pukee päälleen jo heti ensimmäisten syysviimojen alettua, luovutaan vasta, kun siinä lopullisesti läkähtyy.

Muutama vuosi sitten pääsiäisenä Toscanassa päätimme kattaa pöydän pihalle suomalaisvieraiden kunniaksi. Mittari oli plussan puolella ja tuuli puhalsi sen verran lempeästi, että terassilla tarkeni. Naapurit pudistelivat nauraen päätään. He kantoivat pihahuonekalunsa ulos ensimmäisen kerran kesäkuussa.

Kevättä saa Suomessa odotella ja odotella, mutta Italiassa kevät tulla tupsahtaa melkein yhdessä yössä. Yhtäkkiä omena- ja kirsikkapuut kukkivat ja ilma on lintujen laulua täynnä. Kesä seuraa nopeasti. Joskus tuntuu, etten vieläkään, yli kymmenen vuoden jälkeen ole tottunut pois selkeästä, neljän vuodenajan tuomasta rytmistä.

Kevät tuo kaivattua raikkautta myös ruokapöytään. Parsaa saadaan huhtikuusta lähtien samoin kuin versoja, juuria ja luonnon salaatteja, kuten sikuria. Latva-artisokkaa rouskutetaan toukokuussa ja soppa keventyy lihaisasta muhennoksesta kirkkaaksi minestroneksi, kasvisliemeksi.

Kun kysyin mieheltäni, mitä hän odottaa Italian keväästä eniten, vastaus oli kirsikoita. Mutta nehän syödään kesäkuussa, sanoin. Aivan, sehän on parasta kevätaikaa, hän vastasi olkiaan kohauttaen. Virallisesti kesä alkaakin Italiassa vasta kesäkuun kahdennenkymmenennen päivän tienoilla.

Ella Kanninen
3.3.2014