Kolumni

Neljät bileet ja yhdet hautajaiset

Minulla on ollut poikkeuksellisen vauhdikas ja kutsujen täyttämä kevät. Huhtikuu meni hummaillessa, kun juhlimme ystävän nelikymppisiä, uuden kotimme tupaantuliaisia ja tietysti vappua. Mahtuivat mukaan myös yhdet hautajaiset, mutta nekin olivat poisnukkuneen tyylin mukaisesti täynnä väriä, tyyliä ja herkkyyttä. Muistotilaisuuden herkulliset tarjoilut oli tehty talkoovoimin, ja kuplivaakin oli tarjolla.

Nyt toukokuussakin on riittänyt karonkkaa ja kauden päätöstä asianomaisine juhlarituaaleineen. Viimeisimmissä paikalla oli baarimikko sekoittelemassa herkullisia drinkkejä. Kollegan kotona pidetyissä juhlissa teemana oli tulinen ruoka, ja sitä oli runsaasti.

Tuntuu, että nykyään kekkereihin satsataan eri tavalla kuin ennen. Kotibileisiinkin keksitään teemaa, yllätysesiintyjää ja eksoottisia makuja. Elämää helpottavat myös lukuisat catering-palvelut ja esimerkiksi ruoka-alan oppilaitokset, joissa monissa tehdään oppilastöinä asiakkaan toiveesta melkein mitä vain. Hinnatkaan eivät päätä huimaa. Yksikätinen emäntä pulittaa mieluusti muutaman lisäkympin siitä, ettei tarvitse tarjota vieraille kuivaa pullaa ja (turhan) uurastuksen jälkeistä uupunutta seuraa.

Ja onhan se ihanaa, kun Suomi herää kohmeestaan iloiseen kevääseen! Juhlia, niin pieniä intiimejä illanistujaisia kuin mahtikinkereitäkin, kaivataan selvästi useammin. Tai ainakin minä tunnustan kaipaavani. Ihmisillä on luontainen tarve kokoontua yhteen. Omassa lähipiirissäni kaikki kevään ylioppilaat on lakitettu jo vuosia sitten ja häätkin tanssittu, joidenkin kohdalla jopa kahteen kertaan.

Kesään ei siis enää ole luottaminen, juhlia pitäisi riittää tasaisesti läpi vuoden, sillä ne virkistävät aina. Vaiva järjestämisestä maksaa itsensä takaisin mukavina muistoina, kuvina ja kenties pikaisena vastakutsuna.

Ella Kanninen
19.5.2014