Kolumni

Onnellista joulua!

Jo useampana vuonna olemme viettäneet perheeni kanssa joulua muilla mailla emmekä Suomessa tai toisessa kotimaassamme Italiassa. Melkein aina olemme löytäneet edullisen äkkilähdön jonnekin lämpimään. Pikaiset päätökset ja pakkaamiset sopivat meille, mutta välillä sukulaisia huimaa. Lähtemisemme on saatettu tulkita myös karkumatkaksi, ja rehellisesti sanottuna sitä se on välillä ollutkin.

Ei minulla ole mitään rakkaita sukulaisia, yhteisiä ruokailuhetkiä tai lautapelisessioita vastaan. Lapsuuden jouluni olivat juuri niin perinteisiä ja mukavia kuin vain voi olla, mutta en näe miksi perinnettä pitäisi toistaa aina yhdellä ja samalla tavalla. Joulun juhlan voi aistia niin monella tapaa monessa maassa.

Sitä paitsi joulu on rauhoittumisen ja lepäämisen aikaa.  Siksi jokaisen täytyisi saada viettää juhlapyhät juuri niin kuin itse haluaa.

Myös jouluruokien maistaminen eri maissa on minusta kiehtovaa. Syön mielelläni porkkana- ja lanttulaatikkoa, rosollia ja perunoita ja kulautan päälle kotikaljaa. Yhtälailla minulle maistuvat vaikka intialaisen noutopöydän mausteiset kastikkeet kauniisti koristellun hotellin ruokasalissa. Rakastan, kun kokit esittelevät ylpeinä ruokiaan ja kymmenet erilaiset eksoottiset jälkiruoat odottavat ottajaansa.

Vuosituhannen vaihteessa Pohjois-Afrikassa ihastuin ruukuissa haudutettuihin liharuokiin, joiden höysteenä olevien kasvisten nimiä en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Päivällä basaarissa ihailin satoja erilaisia mausteita, mutta eivät ne myöhemmin kotimaassa maistuneet niin taivaallisilta.

En unohda ikinä myöskään sitä fantastista hummeria, jota söin varpaat upotettuina rantahiekkaan vain taivaalla mollottava kuu ja tähdet ateriointia valaisemassa. Ehkä joulun taika oli parhaimmillaan läsnä juuri tuossa hetkessä!

Toisaalta hauskaa meillä on ollut Kanariansaarillakin lähinnä eurooppalaisista juhlijoista koostuvien kirjavien noutopöytien ääressä laulamassa joululauluja useilla eri kielillä.

Tänä jouluna muutaman Suomessa vietetyn intensiivisen kuukauden jälkeen lennämme Italiaan jouluksi. Sukulaiset ovat innoissaan ja niin itse asiassa minäkin.

Kokoonnumme meillä. Anoppi ja mieheni sisko tekevät ruoat ja tuovat ne valmiina mukanaan. Minun kuulemma tarvitsee vain kattaa pöytä. Aionkin tehdä siitä poikkeuksellisen kauniin.

Italiassa joulua vietetään 25. päivä ja tärkein ateria on lounas. Tänä jouluna syömme itsemme tainnoksiin italialaisista pastaherkuista, pitkään uunissa kypsyneestä paistista ja panettone-jälkiruokakakusta. Luulenpa, että ensi jouluna herkut ovat jälleen toiset.

Toivotan kaikille Etiketti.fi:n lukijoille lämmintä, aitoa ja onnellista joulua! Kiitos tästä vuodesta ja suurenmoisia seikkailuja vuodelle 2014.

Ella Kanninen 19.12.2013