Kolumni

Telttaretkellä Toscanassa

Edellisestä telttaretkestä oli vierähtänyt toistakymmentä vuotta. Päätin siis Ferragoston eli italialaisen juhannuksen kunniaksi antaa periksi perheeni toiveelle ja lähteä muutamaksi yöksi Toscanan rannikolla sijaitsevalle leirintäalueelle. Hyttysiä ja hytinää auringon laskettua, sitähän olisi luvassa.

Jo leirintäalueen sisäänkäynnillä ymmärsin, että olimme saapuneet camping-elämän keitaaseen. Vastaanottopisteelle johti hulppea tie, jota reunustivat kukkaistutukset ja palmut. Välimeren havupuiden tuoksu oli huumaava, nurmikot hohtivat vihreinä ja vastaleikattuina. Henkilökunta oli iloista ja huoliteltua, ja viimeisen päälle sliipatut vartijat huolehtivat ystävällisen jämäkästi, että alueelle pääsivät vain telttapaikan ostaneet.

Ystävältä olimme saaneet lainaksi teltan, joka omalle pihallemme pystytettynäoli näyttänyt tarpeeksi tilavalta majoittamaan vaikka kokonaisen hääseurueen. Harha siitä, että telttamme oli kuin palatsi, katosi kuitenkin välittömästi, kun näin millaisia asumuksia naapureillamme oli. Monet olivat tehneet teltastaan persoonallisen kodin, jonka ulkopuolelle kootulla terassilla lojui muutama aurinkotuoli. Kukkaruukuissa kasvoi lehtipersiljaa, basilikaa ja salviaa. Illallinen nautittiin pitkiltä, pellavaliinoilla peitetyiltä pöydiltä.  Sivusilmällä vilkuiltiin televisiota, joka sekään ei ollut mitään tavallista telttaretkiluokkaa.

Mutta viimeistään leirintäalueen supermarketissa silmäni rävähtivät levälleen. Tuoretta lihaa, kalaa, äyriäisiä, kakkuja, leipää, juustoja hedelmiä, vihanneksia - valikoima oli parempi kuin kotikyläni kaupassa! Gourmet-tiskiltä sai öljyyn säilöttyjä artisokkia ja kuivattuja tomaatteja sekä valmiiksi tehtyjä salaatteja ja piirakoita. Eikä viinihylly ollut kiireessä koottu. Nopea vilkaisu riitti kertomaan, että lähellä sijaitsevan Bolgherin alueen punaviinien lisäksi tarjolla oli kattava valikoima monen hintaluokan viinejä sekä aperitiiveja ja jälkiruokajuomia.

Moni grillasi herkkunsa omassa grillissä, mutta myös leirin yleisellä paistopisteellä kävi kova kuhina, kun innokkaat kokit kääntelivät päivän marinadissa maustuneita kanavartaitaan otsalampun valossa.

Meidän eväämme olivat loppuneet jo ennen kuin olimme saaneet teltan pystyyn, joten marssimme illalliselle alueen itsepalveluravintolaan. Sen pasta-annokset olivat maukkaita, pizzat mureita ja torta della nonna eli isoäidin sitruunainen jälkiruokapiirakka suussa sulavaa.

Käsitykseni telttaretkestä oli saanut aivan uusia ulottuvuuksia!

Ella Kanninen 22.8.2013