Viiniköynnökset kuuluvat naapureillekin

Saamme seurata köynnösten kehitystä eri vuodenaikoina: heräämistä talven horteesta kevääseen, kasvua, karsimista ja vihdoin näinä aikoina pulleina ja tummina roikkuvien rypäleterttujen keräämistä.

Italiassa kotitiemme päättyy agriturismoon, hulppeaan viinitilaan, jossa tarjoillaan viinin lisäksi majoitusta. Pelloilla kasvaa noin 30 hehtaarin verran viiniköynnöstä ja ajan, kävelen tai pyöräilen viiniviljelysten ohi liki päivittäin. Tavallaan köynnökset kuuluvat myös kaikille meille ei-viinitilallisille naapureille. Saamme seurata köynnösten kehitystä eri vuodenaikoina: heräämistä talven horteesta kevääseen, kasvua, karsimista ja vihdoin näinä aikoina pulleina ja tummina roikkuvien rypäleterttujen keräämistä.

Toscanan-vuosieni aikana minulle on muodostunut oma suhteeni köynnöksiin. Tunnen jollain tavalla saavani voimaa kymmeniä vuosia vahvassa maaperässä kasvaneista juurista. Käyn keräämässä köynnösrivien välissä kasvavia villikukkia, hakeudun hiplaamaan vielä sormenpään kokoisia rypäleenalkuja ja mietin samalla, miten paljon kärsivällisyyttä ja uskoa viinintuottajalta tarvitaan. Tunnen ylpeyttä ja iloa nähdessäni rypäleiden varttuvan ja kypsyvän kuten pitää. Ne selvisivät sittenkin sateista ja rakeista!

Tänä vuonna köynnöksiä on koeteltu erityisen paljon. Vettä on tullut liikaa, ja elokuussa taivaalta tuli rakeita. Ennenkuulumatonta. Tilan omistajan mukaan kyseessä onkin ”un anno molto difficile”, vaikea vuosi. Saattaa olla, että tarinalle saadaan kuitenkin vielä onnellinen loppu, sillä syyskuussa on ollut aurinkoista ja lämmintä.

Tilalla viljellään Chardonney-, Merlot-, Sangiovese-, Syrah-, Colorino- ja Canaiolo-rypäleitä. Osa sadosta kerätään varovasti käsin, jotta päästään valitsemaan parhaat mahdolliset rypäleet kruunutuotetta, riservaa, varten. Traktorit köröttelevät auringon laskuun asti kyläteillä arvokas lasti perässään, eikä työtunteja lasketa.

Tila on siirtynyt tänä vuonna täysin luomutuotantoon, mikä on tuonut vielä enemmän työtä ja tarkastuksia, huoltoa ja hiomista. Koko vuoden taukoamaton työ kulminoituu runsaan kuukauden kestävään keräykseen.

Minä ja muut naapurit odotamme jännityksellä, millaista viiniä vuonna 2014 valmistuu. Tulosta odotellessamme nautimme vielä edellisvuosien tuotosta. Jatkamme sadonkorjuun jälkeisen loppusyksyn väriloiston ihailua, kun lehdet muuttavat väriä oranssin sävyistä viininpunaiseen.

Ella Kanninen
24.9.2014