Kolumni

Voihan pomodoro!

Voiko tomaateista saada tarpeekseen? Punaposkisia terveyspommeja rakastava äitini vastaisi tähän, että ehdottomasti ei. Samaa mieltä ovat varmasti myös miljoonat napolilaiset mammat, jotka käyttävät tomaattia ruoanlaitossa päivittäin, vain mielikuvitus rajanaan.

Minä puolestani vastaan, että kyllä voi! Niin käy, kun syö maanviljelijän lahjoittamat, hänen oman kasvimaansa tomaatit kaikki yhdellä kertaa. Ahneus teki minulle tepposet viime kesänä, kun sain ensimmäisen kerran elämässäni maistaa suoraan taivaasta tippuneita tomaatteja. Ne olivat juuri sopivan pehmeitä, täydellisen epämuodostuneita, isoja ja käsittämättömän herkullisia. Aloitin yhdestä, mutten pystynyt lopettamaan ja sitten kävi niin kuin kävi, sain yliannostuksen. En edes uskalla ajatella mihin joutuisin Sisiliassa, joka on Italian suurin tomaatintuotantoalue…

Tomaatti on niin italialainen juttu, ettei Italiaa voi oikeastaan edes ajatella ilman sitä. Tomaatti tosin tuli kunnolla osaksi italialaista keittiötä vasta 1800-luvun puolivälissä. Vuonna 1891 julkaistussa italialaisen keittiön klassikossa ja uranuurtajateoksessa eli Artusi Pellegrinon La scienza in cucina e l'arte di mangiar bene -kirjassa ei ole juuri nimeksikään tomaattireseptejä.

Nykyään Italia on Yhdysvaltojen jälkeen maailman toiseksi suurin tomaatintuottaja ja tarjoilee eniten maailmassa erilaisia jalostettuja tomaattituotteita. Tomaattiteollisuuden pioneerit puurtavat edelleen ja pukkaavat markkinoille yhä uusia tuotteita. On helppo uskoa, että nämä suvut kuuluvat Italian rikkaimpiin.

Ja juuri runsaudenpulan vuoksi olen välillä lopen kyllästynyt pomodoroihin! Täytyy nimittäin tietää ja opiskella etukäteen, millaista tomaattia päivän resepti kaipaa. Sadoilla erilaisilla lajikkeillaan hemmotellut italialaiset ovat luonnollisesti aika snobeja, mitä tomaatteihin tulee. Salaatteihin on omansa, tomaattikastikkeeseen täytyy valita toisenlaiset, kalan kanssa tarjotaan yhtä ja keitossa toista. Siinä on pohjoisen pikkuihminen ihmeissään, kun on tottunut niihin yksiin ja samoihin tomaatteihin.

Yksi omista suosikeistani on kesälläkin kylmänä maistuva herkku pappa al pomodoro. Se on vaatimattomine historioineen kovin toscanalainen juttu. Tarvitaan vain eilispäivän kuivahtanutta maalaisleipää, juuri oikean kypsyysasteen saavuttaneita vähän puikulaisia tomaatteja – pomodori pelati – sekä valkosipulia, suolaa, pippuria ja basilikaa.

Ja jos oikein haluaa hifistellä, keiton kanssa kannattaa kulauttaa lasillinen trebbiano-valkoviiniä.

Eläköön tomaatti ja Italian kesä!

Ella Kanninen 27.6.2013