Matkalla

Uuden-Seelannin laadukkaat punaviinit

Uusi-Seelanti tunnetaan sauvignon blanc -valkoviineistään, mutta maasta tulee paljon muitakin kiinnostavia viinejä. Niihin kuuluvat muun muassa punaiset pinot noirit.

Harva viinimaa pystyy yhtä laadukkaaseen ja monipuoliseen tarjontaan kuin Uusi-Seelanti. Ensimmäiset viinitarhat istutettiin jo 1800-luvulla, mutta viinimaailman tietoisuuteen saarivaltio tuli vasta 1980-luvulla.

Ensimmäisenä maineeseen nousivat runsaat ja aromaattiset sauvignon blanc -valkoviinit. Rypäle kattaa puolet viljelyalasta ja sitä kasvatetaan erityisesti eteläsaaren Marlborough´ssa, maan tunnetuimmalla viinialueella.

Sauvignon blancin vanavedessä suosiotaan lisäävät muutkin laadukkaat valko- ja punaviinit. Erityisen kiinnostavia ovat tällä hetkellä pinot noir -punaviinit. Burgundista kotoisin olevaa rypälettä viljellään sekä pohjois- että eteläsaarella, mutta laadukkaimpia viinejä saadaan pohjoissaaren Martinborough´ssa ja eteläsaaren viileämmillä alueilla.

Nousussa ovat myös Uuden-Seelannin syrah-punaviinit, samoin laadukkaat samppanjamenetelmällä valmistetut kuohuviinit. 

Pohjoisessa Syrahia, etelässä Pinot Noiria

Uusi-Seelanti on eteläisen pallonpuoliskon eteläisin viinimaa. Yli 1 500 kilometriä pitkässä saarivaltiossa kasvuolosuhteet vaihtelevat suuresti.

Samalla viinialueella kasvatetaan useita lajikkeita. Nyrkkisääntönä voi kuitenkin sanoa, että maan pohjoissaarella viljellään kasvukaudella runsaasti lämpöä vaativia lajikkeita, eteläsaarella taas viileämmässä viihtyviä lajikkeita.

Esimerkiksi Hawke´s Bayn lämpimämmille alueille sopivat parhaiten punaiset Syrah, Cabernet Sauvignon ja Merlot. Hieman viileämmällä Gisbornen alueella kasvaa valkoinen Chardonnay. Eteläsaaren kylmemmillä alueilla viihtyvät taas Pinot Noirin ja Sauvignon Blancin ohella valkoiset aromaattiset rypäleet, kuten Gewürtztraminer, Pinot Gris ja Riesling.

Laatua bulkkiviinien sijaan

Suotuisan ilmaston ja maaperän ohella menestyksen taustalla on viinintekijöiden määrätietoinen työ. Useista uuden maailman kilpailijoista poiketen valtaosa Uuden-Seelannin viinitaloista keskittyy määrän sijasta laatuun. Laadukkaiden viinien tekeminen vaatii enemmän työtä, mikä näkyy myös tuotteiden hinnoissa. Uuden-Seelannin viinit ovatkin keskimäärin kalliimpia kuin vaikkapa Australiasta tai Chilestä tulevat viinit.

Muun Uuden maailman viinialueiden tavoin vanhat perinteet eivät rasita Uuden-Seelannin tuottajia, jotka ovatkin innokkaita kokeilemaan koko ajan uutta. Rypälelajikkeiden kirjo on vuosina kasvanut nopeasti, kun viljelijät ovat hankkineet tiloilleen eurooppalaisten viiniköynnösten klooneja, jotka on vartettu vanhoihin kasveihin.

Mikä tahansa ei ole kuitenkaan sallittua, sillä viinintuotantoa määrittävät tarkat kansalliset määräykset. Jatkossa ne kiristyvät entisestään. Ensi vuonna kaikkien viinitilojen on liityttävä kestävän tuotannon ohjelmaan, jossa tuottajat sitoutuvat rajoittamaan torjunta-aineiden käyttöä sekä tehostamaan veden ja energian kulutusta.

Tuotanto viritetty äärimmäisen tehokkaaksi

Uuden-Seelannin viinintuotanto perustuu tehokkaaseen verkostoitumiseen. Tunnetut viinitalot kasvattavat suuren osan rypäleistä itse, mutta niitä ostetaan myös sopimusviljelijöiltä. Viinitarhoilla tarvittaviin töihin köynnösten leikkauksesta rypäleiden poimintaan käytetään puolestaan kuhunkin työvaiheeseen erikoistuneita aliurakoitsijoita. Pienemmät viinitilat ostavat usein myös viininteon, pullotuksen ja varastoinnin ulkopuolisilta palveluntarjoajilta.

Uuden-Seelannin viinintuottajat kehuvat, että joustava tuotantorakenne antaa mahdollisuuden reagoida kilpailijoita nopeammin markkinoiden muutoksiin. Joustavuutta onkin tarvittu, sillä vuoden 2008 ennätysmäisen runsas sato ja globaalin taantuman romahduttama kysyntä täyttivät viinivarastot ja ajoivat monet tuottajat velkakierteeseen.

Teksti ja kuva: Matti Remes

Artikkeli on julkaistu Etiketti-lehdessä 3/2011.