Jälkiruoka

Suklainen kakku Belgiasta

Ihanainen suklaa kuuluu jouluun. Kun suklaakiintiö on täynnä, ota oppia belgialaiselta suklaagurulta ja valmista ylijääneistä paloista choco-suklaalevite.

Suklaalevite on paitsi monipuolinen, myös trendikäs herkku. Sitä voi käyttää kylmänä melkein mihin vain; täytekakun täytteeksi, piirakan kuorrutteeksi tai kuppikakkujen koristeeksi. Levitteessä on elegantti maku ja rustiikki ulkonäkö, sillä tahna ei ole tasaisen kiiltävää vaan enemmänkin ronski kokonaisuus.

Jaloarominen, hunajaisen makea tokaji saa ryhtiä runsaista hapoistaan. Ne tekevät juomasta sopivan kumppanin myös tälle suklaisen kermaiselle ihanuudelle. Vaihtoehtoisesti voit kokeilla kuk­kean rusinaista ja kuplivaa muskattikuohuviiniä Italiasta tai Ranskasta.

Kakkupohjan saa parhaiten leikattua nelikerroksiseksi, kun pohjan laittaa pakastimeen noin tunniksi. Aavistuksen kohmeista kakkua on helppo leikata ja käsitellä. Kakusta voi tehdä halutessaan kaksikerroksisen ja jättää silloin kermavaahtotäytteen pois.

Suklaa virittää joulutunnelmaan

Belgiasta kotoisin oleva Joke Hindryckx on todellinen suklaan asiantuntija. Hän on helsinkiläisen Kaakaopuu-liikkeen omistaja. Herkkupuoti on myös belgialaisen Leonidas-suklaan virallinen maahantuoja ja myyjä.

Suklaa on Belgialle tärkeä vientituote, mutta se on myös läsnä jokapäiväisessä elämässä, eikä vähiten vuoden lopulla.

”On yksi asia, joka saa minut varmasti virittäytymään joulutunnelmaan, ja se on ’choco’ eli suklaalevite”, Joke tunnustaa.

Belgiassa ei tunneta joulupukkia. Siellä lapset odottavat innolla Sinterklaasia eli Pyhää Nikolausta.

”Hän on punaisiin pukeutunut vanha partaherra, joka antaa makeaa kilteille lapsille ja pistää tuhmat perunasäkkiin. Sinterklaas tulee käym�än joulukuun alussa ja tuo mukanaan muun muassa paljon suklaata. Näin oli varsinkin meidän perheessämme, koska äitini on opettaja. Hän sai oppilaita usein suklaata lahjaksi, jopa niin paljon, ettei sitä kukaan jaksanut enää syödä.”

Kyllästymispiste suklaaseen tuli yleensä joululomalla.

”Silloin äitini teki suklaalevitettä. Lapsena rakastin katsoa vierestä, miten suklaat sulatettiin hitaasti ja miten sen jälkeen rasva ja suklaa muodostivat eri kerrokset. Koko keittiö tuoksahti koko päivän sulaneelta suklaalta. Oli suorastan piinaa odottaa seuraavaa päivää, jolloin saimme levittää herkkua leivän päälle.”

Julkaistu Etiketti-lehdessä 4/2013
Teksti: Sanna Kekäläinen 
Kuva: Laura Riihelä