Henkilö

Tommi Kinnunen kokkaa puuhellalla

Kirjailija Tommi Kinnusen esikoiskirja, palkittu Neljäntienristeys sai vastikään jatkoa Lopotti-romaanista. Kirjoitustauon aikana päivät täyttyvät yläkoulun äidinkielenopettajan työstä ja perheen arjesta.

Tommi Kinnunen, missä mieluiten kokkaat?

Meillä on perheen kanssa mökkinä vanha torppa, jossa kaikki ruoka tehdään rautaisella puuhellalla. Tykkään ruoanlaitosta yleensäkin, mutta torpalla erityisesti keittelen keittoja ja haudutan pataruokia. Olen opetellut sen puuhellan kaikki niksit, ja tiedän, kuinka paljon klapeja mihinkin lämpöön tarvitaan. Kaupunkikodin moderni kiertoilmauuni on paljon vaikeampi käyttää.

Mitä juomaa valitset mökille mukaan?

Minulla on välillä tapana kysellä punaviiniehdotuksia lähi-Alkosta ennen kesäviikonloppuja – etsin juomaa, joka ei ole tunnetusta viinimaasta eikä tutusta rypälelajista. Muistuu mieleen sekin kerta, kun myyjä oli oikein odottanut minua ja ilmoitti heti, että täällä olisi nyt juuri tällainen toivomasi erilainen viini kokeiltavaksi!

Miten ruoka näkyy kirjoissasi?

Ruoalla on roolinsa teksteissäni, myös symbolisesti. Neljäntienristeyksessä on luku, jossa tytär tulee pitkään poissa oltuaan käymään kotona. Viileitä välejä lämmittääkseen äiti haluaa ilahduttaa tytärtään tekemällä tämän lempiruokaa, perunoita, ruskeaa kastiketta ja uunijuustoa. Tilanne ruokapöydässä menee kuitenkin solmuun, ja lopulta äiti istuu yksin syömässä jäähtynyttä ruokaa ja ”ruskeakastike kerää kuorta ylleen”.

Mitä teet, jos työ ei suju?

Kirjoittamisessa mikään ei ikinä mene niin kuin suunnittelee. Monesti henkilöhahmot ottavat vetovastuun: kerrankin yritin kolme kuukautta kirjoittaa yhtä päähenkilöä kapakkaan, mutta ei hän sinne lopulta mennyt. Välillä täytyy jättää luku sikseen ja jatkaa toisesta kohdasta.

Opetustyössä yläkoululaisten palaute on välitöntä, välillä on upeita tunteja, välillä mennään kohti uusia nöyryytyksiä. Yritän muistuttaa oppilaita, että heillä on oikeus oppiessaan epäonnistua. Ja sama koskee myös opettajaa.

Mikä on luottoreseptisi?

Porokeitto on peräisin synnyinseudultani Kuusamosta. Tykkään savun mausta, ja siksi käytän keittoon kuusamolaisen juustolan savusulatejuustoa, jota saa kyllä kautta maan.

Keitto on mökkiruokaa, jo ihan sen puuhellankin vuoksi. Kun se on lounasruokaa, juomaseurana on vesi, vieraille tarjottaessa kaveriksi sopii olut. Lisukkeena täytyy olla myös leipää, Turussa lähileipomon ranskalaista maalaisleipää, Kuusamossa potturieskaa.

Äidin äiti, mumma oli maatalon emäntä, jolle syöminen oli rakkautta. Hänelle oli hienointa se, että perhe söi hänen ruokaansa hyvällä halulla. Mummalta perittyä on tapa ruokaa laittamalla sanoa läheisilleni, että kyllä mä teistä tykkään.

Teksti: Anneli Frantti
Kuva: Jussi Vierimaa
Julkaistu Etiketti-lehden numerossa 2/2016