Ruokailmiö

Pikaruoan uusi elämä

Ensin kaduista tuli uuden muodin, taiteen ja musiikin näyttämöitä. Nyt kuuminta ulkoilmassa on katukeittiö, joka tekee pikaruokapaikkojen suosikkiannoksista laaturuokaa.

1980-luku: pikkukaupungin grillillä voipaperiin kääritty ananashampurilainen ja maito. 2010-luku: musiikkifestareilta raportoidaan festariruokaa, kesken työpäivän haetaan lounaaksi gourmet burgereita rekan tai vaikkapa polkupyörän kyydistä. Neljästi vuodessa järjestetään Ravintolapäivä, jolloin kuka vain voi perustaa ravintolan vaikka kadulle.

Ruoasta tuli 2000-luvulla elämäntapa. ”Katukeittiö on vastareaktio fine diningille, toisaalta eineskulttuurille. Siinä mietitään asioita uusiksi. Perinteisesti roskaruoalla on huono maine – oikeista raaka-aineista sitä voidaan tehdä paremmin”, suositusta Liemessä-blogistaan tunnettu yrittäjä, valokuvaaja ja uunituore ruokakirjailija Jenni Häyrinen pohtii.

Katukeittiöön heijastuvat yleiset ruokatrendit, joissa mennään tällä hetkellä sekä Lähi-itään että länteen, Meksikoon. Katukeittiön maailmassa ruoalla leikitään ennakkoluulottomasti: ramenburgerissa ramennuudelit korvaavat vehnäsämpylän, ja arvokkaat raaka-aineet, kuten hummeri, uivat halpana pidetyn nakkisämpylän väliin.

Katukeittiö on parhaimmillaan uuteen kulttuuriin tutustumista ruoan kautta.

Moderni katukeittiö tuo lähelle niitä ruokia, joita on ensimmäisen kerran maistettu maailman toreilla, aasialaisen ravintolan takahuoneessa tai vilkkaasti liikennöidyn mopojen ja pikkuautojen kansoittaman baanan reunalla.

”Ruoan perässä matkustetaan ja otetaan innolla selvää paikallisesta ruokakulttuurista. Usein parhaimmat kokemukset maailmalla tulevat vähän halvemmasta mutta omassa kategoriassaan hyvästä paikasta”, Häyrinen kuvailee. Häyrisellä, kuten varmasti monella muullakin, myös kotimaan matkailu on lisääntynyt. Skandinavian nousu ruokakulttuurina näkyy ravintoloissa ja suosikkiannoksissa, mutta Suomen osuus on vielä vähäistä. Häyrinen ihmettelee Suomen vähäistä osuutta ja toivoo, että katukeittiötrendi leviäisi koko valtakuntaan.

”Pikaruoan ei tarvitse olla epäterveellistä. Se voi olla yhtä hyvää ruokaa tai parempaakin kuin moni muu. Toivoisin, että perinteisessä snägärikulttuurissa tapahtuisi jotain!”

Esikoiskirjailijan keväällä ilmestynyt Katukeittiö – parempaa roskaruokaa tuntuu luontevalta aihevalinnalta bloggaajalle, joka tekee helppoa ruokaa hyvistä raaka-aineista pilke silmäkulmassa. Samoin katukeittiölle on vierasta turha hienostelu, vaikkei se aina tarkoita helpointa tai nopeinta vaihtoehtoa.

”Suomalaiset tekevät jo kotona hampurilaisia ja pizzaa. Näitä ruokia on paljon totuttu näkemään eineksinä eli valmiiksi tehtyinä, vaikka kaiken voi tehdä itse. Tahdon antaa lukijalla vapauden valita itse harrastuneisuutensa asteen. Voi tehdä hampurilaisen pihvit ja täytteet tai sitten valmistaa ketsupista ja sämpylästä alkaen kaikki kokonaan itse.”

Häyrisen mukaan mitä yksinkertaisempi asia, sitä tärkeämpää on raaka-aine ja valmistustapa. Esimerkiksi hampurilaisen voi tehdä yllättävän monella tavalla, eikä tapojen tarvitse olla kalliita tai erityisen vaikeita. Aina voi oikaista eli tehdä itse pihvin ja täytteet ja paahtaa sitten valmiin ciabatta-leivän pannulla. Jos innostusta riittää, ruoan kanssa voi kuluttaa kokonaisen päivän.

Häyrisellä on omakohtaista kokemusta siitä, että puoli vuotta voi elää roskaruoalla, nimittäin sillä paremmalla. Hänen suosikikseen yltävät bisseblinit sekä perheen ekologinen sunnuntairuoka, hävikkipizza, johon hyödynnetään kaikki mahdolliset ruoanjämät, kuten hedelmät, pähkinät, smetanapurkin jämät – mitä nyt sattuu olemaan. ”Katukeittiön horisonttini on laajentunut. Maailmalla on loputon kirjo tutkittavaa ja maistettavaa”, Häyrinen katsoo.

Teksti Elisa Helavuori
Kuva Colourbox