Aterian kanssa

Valkoviinin ei tarvitse olla rutikuivaa

Valkoviinin ei tarvitse olla täysin kuivaa ollakseen laadukasta. Monessa hyvässä ruokaviinissä on hiven makeutta.

Kuiva valkoviini merkitsi ennen useiden mielestä samaa kuin laadukas valkoviini. Nykyisin asenteet ovat muuttumassa, ja puolikuivilla viineillä on paikkansa ruokaviineinä.

Laadukkaassa valkoviinissä hento makeus saattaa korostaa viinin hedelmäisyyttä.

Viinin makeus tasapainottaa hapokkuutta ja tulisuutta

Jos ruoka-annoksessa on sitruunan tai etikan tuomaa hapokkuutta tai voimakkaita mausteita, kuiva valko- tai punaviini voi maistua tällöin lattealta. Puolikuiva valkoviini vastaa haasteeseen paremmin, sillä makeus tasapainottaa etikan terävyyttä ja kesyttää mausteiden tulisuutta.

Esimerkiksi Alsacen gewurztraminer ja pinot gris ovat puolikuivina hyviä tulisen mausteisen aterian kanssa.

Puolikuiva valkoviini sopii tomaatille, ravuille ja kaloille

Juureksissa, hedelmissä, tomaatissa ja ravuissa on itsessäänkin makeutta ja myös monet kastikkeet ovat makeita. Näiden kanssa viininkään ei tarvitse siis olla rutikuivaa.

Tomaattipohjaiset salaatit ja keitot maistuvat hyviltä esimerkiksi italialaisen puolikuivan pinot grigion tai pinot biancon kanssa.

Puolikuiva riesling sopii hyvin kalapöytään, jossa on graavi- ja savukalaa, silliä ja makeahkoja sinappi- tai majoneesikastikkeita.

Puolikuivia vaihtoehtoja eri puolilta maailmaa

Laadukkaita puolikuivia valkoviinejä valmistetaan esimerkiksi Saksassa ja Ranskan Alsacessa sekä uuden maailman viileillä viinialueilla, kuten Yhdysvaltain Washingtonissa.

Puolikuiva tyyli sopii hyvin Riesling-rypäleelle, jossa on runsaasti happoja. Niiden ansiosta suu ei helposti aisti viinin makeutta, vaan viini maistuu raikkaalta ja hedelmäiseltä. Saksalaiset puolikuivat rieslingit ovat tästä hyviä esimerkkejä.

Alsacen viineistä puolikuivia ovat usein myös aromaattiset gewurztraminerit ja muscatit sekä neutraalimpi pinot gris.

Makeus syntyy jäännössokerista

Laadukkaissa makeissa valkoviineissä maku on peräisin rypäleen omasta sokerista. Kypsyviin rypäleisiin kehittyvä sokeri muuttuu alkoholiksi käymisen aikana. Sokeria kuitenkin jää hiukan, ja sitä kutsutaan jäännössokeriksi. Kuivassa valkoviinissä jäännössokeria on yleensä 3-6 grammaa.

Suu ei aina aisti jäännössokeria makeutena. Esimerkiksi saksalaisessa rieslingissä saattaa olla sokeria 8 grammaa litraa kohti, ja silti se luokitellaan vielä kuivaksi. Syynä tähän ovat viinin runsaat hapot, jotka vähentävät makeuden tuntua.

Alkossa puolikuiviksi luokitelluissa viineissä jäännössokeria on yli 10 grammaa litraa kohti, puolimakeissa muutamia kymmeniä grammoja. Makeissa jälkiruokaviineissä sokeria on 100-200 grammaa tai enemmänkin.

Teksti: Pirkko Koivu
Kuva: iStockphoto