Viini valmistetaan Vitis-sukuun kuuluvan viiniköynnöksen (Vitis vinifera) rypälemehusta. Todennäköisesti ensimmäisen kerran viiniköynnöstä on viljelty Mustanmeren ja Kaspianmeren välisellä alueella 7000–5000 eKr.

Vähästä-Aasiasta köynnöksen viljely levisi ensin Välimeren itäosiin, sitten hitaasti lännemmäksi Kreikkaan ja Roomaan. Valloittamiinsa maihin roomalaiset veivät mukanansa viiniköynnöksen. Monet Euroopan merkittävimmistä viinialueista ovat roomalaisten perustamia.

Löytöretkien myötä viiniköynnöksen viljely levisi uuteen maailmaan: Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan, Etelä-Afrikkaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.

Olutta puolestaan on tehty niin kauan kuin viljaa on viljelty. Ensimmäiset arkeologiset löydöt oluesta ovat jo 7000 vuoden takaa faraoiden Egyptistä. Pohjoismaissa olut tunnettiin – ainakin Tanskassa – jo 3000 vuotta sitten, Suomessakin yli 1000 vuotta sitten.

Teollinen oluenvalmistus käynnistyi 1700-luvulla Englannissa, kun portteria ruvettiin valmistamaan. Oluet olivat alkujaan huonosti säilyviä, kunnes 1830-luvulla Baijerissa keksitiin pohjahiiva ja siitä tehty olut, lager, joka on maailman laajimmalle levinnyt oluttyyppi.