Vastuu

Riskikulutus

Alkoholin käytöstä voi aiheutua haittoja, jotka voivat olla sekä terveydellisiä, sosiaalisia että taloudellisia. Kun alkoholin käyttö on kohtuullista, riski saada haittoja on vähäinen. Käytön kasvaessa vähitellen joudutaan kuitenkin tasolle, jolla juomisella saattaa olla haitallisia seuraamuksia. Tällöin on siirrytty alkoholin riskikäyttöön.

Alkoholin riskikäytön rajat ylittyvät, jos mieshenkilö juo viikoittain jatkuvasti yli 24 annosta (yksi annos on esimerkiksi noin yksi viinilasillinen tai ⅓ l keskiolutpullollinen) tai yhdellä nauttimiskerralla juotu määrä ylittää seitsemän annosta. Naisilla jatkuvan käytön riskiraja on 16 annosta viikossa ja yhden nauttimiskerran raja viisi annosta.

Riskirajat ylittävällä tasolla on lisääntynyt vaara saada lähes kaikkia alkoholin käytöstä aiheutuvia terveyshaittoja. Esimerkiksi riski verenpaineen nousuun, aivoverenvuotoon, masennukseen, unettomuuteen ja syöpään kasvaa nopeasti lisääntyneen juomisen myötä. Myös liikalihavuus liittyy runsaaseen alkoholin käyttöön.

Vaara altistua humaltumisesta johtuville tapaturmille, myrkytykselle ja väkivallalle tai syyllistyä liikennejuoppouteen kasvaa, kun yhdellä nauttimiskerralla juodaan riskirajan ylittävä määrä. Myös juomista seuraava krapula vähentää hyvinvointia.

Humaltuneena esiintymisestä voi seurata myös sosiaalisia haittoja, jotka voivat ilmetä esimerkiksi aggressioina ja muina ihmissuhdeongelmina. Vakavimmillaan sosiaaliset haitat heijastuvat yksilön koko lähiympäristöön.

Alkoholin käytön riskirajat annoksina keskikokoiselle, terveelle työikäiselle miehelle ja naiselle
  Kerralla Viikossa
Mies 7 24
Nainen 5 16

Rajat koskevat tervettä, normaalirakenteista aikuista työikäistä miestä tai naista, mutta esimerkiksi ikääntyneiden kohdalla rajat ovat matalammat. Raskaana olevien tulisi pidättäytyä alkoholin käytöstä eikä se ole nuorillekaan suositeltavaa.

Riskirajoja ei pidä tulkita turvarajoiksi. Mitään kynnysarvoja ei ole.

Rajat ovat suuntaa antavia, koska alkoholin vaikutukset ovat yksilöllisiä.Riskirajat alittavaa kulutusta ei voi pitää haitattomana ja turvallisena, koska lähes kaikkeen alkoholin käyttöön voi liittyä vähäinen riski.

Lukemattomat yksilölliset seikat vaikuttavat alttiuteen humaltua ja saada haittoja.Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi sukupuoli, ikä, ruumiin rakenne, terveydentila, kokemus alkoholin käytöstä, perinnöllinen alttius alkoholin vaikutuksille ja mahdollinen lääkitys. Siksi kenenkään on vaikea sanoa, olenko minä se Matti tai Maija Meikäläisen kaltainen keskiarvoyksilö, johon taulukkojen arvot viittaavat. Rajoista pitääkin sanoa, että ne ovat ohjeellisia mutta kuin viinaan piirrettyjä viivoja.

Rajat on johdettu tieteellisestä kirjallisuudesta. Esimerkiksi väestötutkimuksista, joissa on tutkittu ihmisten elintapoja ja terveydentilaa, on muodostunut käsitys alkoholin käytön ja siitä seuraavien haittojen suhteesta. Tiedetään, että tietyn tasoiseen jatkuvaan alkoholin käyttöön liittyy olennaisesti kasvanut vaara saada esimerkiksi elinvaurioita. Humalajuomisesta niinikään tiedetään, että onnettomuus- ja tapaturmariski kasvaa merkittävästi veren alkoholipitoisuuden ylittäessä yhden promillen.

Jos alkoholin käytöstä on seurannut tunnistettavia haittoja, puhutaan haitallisesta käytöstä. Tällöin juominen ei ole enää riskikulutusta vaan selkeästi haitallista ja se on ilmeisesti jatkunut pitkään. Haitoista toipuminen edellyttää alkoholin käytön merkittävää vähentämistä tai sen lopettamista kokonaan.

Kun henkilö ei enää kykene hallitsemaan omaa alkoholin käyttöään, hänellä on alkoholiriippuvuus (alkoholismi). Alkoholiriippuvuuden toteaa lääkäri tiettyjen tunnusmerkkien perusteella. Alkoholiriippuvuudesta toipuminen yleensä edellyttää hoitoa.

Ongelmakäyttö
Riskikäyttö Haitallinen käyttö  Riippuvuus 

- Riskirajat ylittyvät
- Ei haittoja
- Ei riippuvuutta

 - Fyysisiä tai psyykkisiä terveyshaittoja
- Sosiaalisia haittoja
- Ei riippuvuutta

 

 - Riippuvuuden tunnusmerkit täyttyvät

 

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos