Chat
Välimeren ruoka on perinteitä ja lähiruokaa
Välimeren ruoka on tunnettu terveydellisistä vaikutuksistaan. Kreikan Leroksen saarella yrtit kerätään vuoristossa, liha valmistuu vartaissa ja uusia ruoka-alan yrityksiä perustetaan tämän tästä.
Egeanmeren ruokakulttuuri tarjoaa paljon enemmän kuin turisteille tuttuja kreikkalaista salaattia, tzatzikia, lihavartaita ja jääkylmää retsinaa. Jokaisella Kreikan saarella on oma paikallinen erikoisuutensa. Oliiviöljy, mustekala, kala, vuohen- ja lampaanliha sekä sesonkien hedelmät ja vihannekset ovat ruoan perusta. Aterian jälkeen tarjoillaan usein tuoreita hedelmiä, kun taas aamiaisella makeat kakut ovat suosittuja.
Kreikkalaisille pitkien perinteiden terveellinen lähiruoka on luonnollinen osa elämää. Turkin rannikon lähellä sijaitsevalle pienelle Leroksen saarelle eksyy harvoin turisteja.
”Oma ruokakulttuuriimme on pyhä asia, eikä pikaruoka ole saanut täällä jalansijaa”, Leroksen saarella asuva Nicos Phocas sanoo.
Välimerellä syödään vuodenajan mukaan
Leroksen vuorilta levittyy yrttien tuoksu, joka sekoittuu Aloni-nimisen ravintolan ulkopuolella hehkuvan hiilipedin savuaromeihin. Suuria ulkouuneja on myös saaren monissa yksityisissä puutarhoissa. Niissä valmistetaan mehukkaita uuniruokia, jotka helposti ravitsevat tusinoittain vieraita.
”Tomaattikausi on juuri päättynyt. Kohta on talviruoan – punajuurien ja valkokaalin – aika”, ravintolanomistaja selittää ja kantaa pihalle 15 kiloa paikallista vuohenlihaa. Lihan hän on itse paloitellut ja marinoinut saarella tuotetussa oliiviöljyssä.
Kreikkalainen ruoka välittää rakkautta perheeseen ja luontoon
Leroksessa ruoassa korostuvat luonto, vuodenajat ja uskonnolliset pyhät. Kreikkalaisilla on ainutkertainen kyky välittää ruoanvalmistuksessa rakkauttaan kotimaahan, perheeseen ja luontoon. Pääsiäisenä kokonainen eläin maustetaan vuorilta poimituilla yrteillä, ja liha saa pyöriä hiljalleen vartaassa täydellisen kypsäksi. Tämä on antiikin ajoilta peritty perinne. Keväisin myös monet saaren iäkkäämmät asukkaat matkaavat vuorille poimimaan villejä syötäviä kasveja.
Ruokailu on tärkeä osa elämää. Ero juhla- ja arkiruoan välillä ei ole yhtä suuri kuin Suomessa. Joskus ateria voi koostua lämpimistä ja kylmistä pikkupurtavista (meze), joiden tarjoiluvadeilta jokainen ruokailija poimii herkut omalla haarukallaan. Runsaat ja pitkät sunnuntai-illalliset suvun parissa ovat edelleen tärkeä perinne.
Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.
Leroksen ravintolat tarjoavat lähiruokaa
Irene Paraponiari ja Theodoros Kosmopoulos pyörittävät Leroksen saarella taverna Lyxnaria, joka yhdistää lähituotannon ja perinteet. Irenen sukulaisilla on ollut taverna Lerokselle vuodesta 1974 saakka.
”Tarjoamme perinteistä kreikkalaista ruokaa, joka valmistetaan itse viljelemistämme korkealaatuisista ja ekologisista raaka-aineista”, Irene Paraponiari kertoo.
Hän ojentaa lasillisen kylmää sitruunalimonadia. Puut notkuvat sitrushedelmiä ja granaattiomenia. Keittiössä vikkelät sormet kovertavat tomaatit ja paprikat, jotka täyttyvät keittämättömällä riisillä ja vihanneksilla. Oliiviöljyä virtaa vuolaasti, kun Paraponiari rakentaa leivälle salaattimaisen alkupalan. Hän koristelee annoksen säilötyillä kapriksen lehdillä, jotka on poimittu vuorilta, ja suolatuilla makrillifileillä.
Myös kalat ja merenelävät ovat lähiruokaa
Suolatut makrillifileet ovat peräisin saaren omasta kalatehtaasta. Joka aamu värikkäät veneet saapuvat satamaan ja paikalliset kalastajat toimittavat kalasaaliin. Lalas-kalatehtaan PR-johtaja Vasso Eleftheriadi pyörittää kalatehdasta jo kolmannessa polvessa. Hän näyttää ylpeänä lasipurkkia, johon pikkukalat on aseteltu tiiviisti.
Myös tuoreet villiosterit ovat saaren paikallinen ja varsin ylellinen erikoisuus. Mustekalanpyytäjä Sotiris Gargalis suuntaa merelle yöaikaan ja pyydystää kirkkailla valoilla ja harppuunalla herkkuja ravintolakeittiötä varten. Ne varastoidaan teräskoriin aallonmurtajan kupeeseen. Gargaliksen Ruotsista kotoisin oleva vaimo Jenny Gargalis kerää yrttejä vuoristossa ja tekee omia kokeiluja omilla mausteseoksillaan.
Teksti Camilla Lindberg Kuvat Magnus Lindberg, iStock
