Taittoja ja sarjakuvia: viestintäharjoittelija Olga Lipastin kesä Alkossa

Olen työskennellyt kesän Alkon pääkonttorilla Helsingissä 14 -henkisen viestintäyksikön harjoittelijana. Yksikössä on viestinnän asiantuntijoita aina vastuullisuudesta brändimarkkinointiin ja yhteiskuntasuhteisiin. 

Kesän aikana olen saanut tehdä töitä kaikkien näiden viestinnän eri osa-alueiden parissa. Olen päässyt tekemään kuvituksia ja sisältöjä nettisivuille, taittamaan erilaisia julkaisuja ja jopa piirtämään muutamia sarjakuvia. 

Tämän kesän aikana minulle on kiteytynyt aiempaa selvemmin se, mitä ehkä haluaisin uraltani tulevaisuudessa. Suurimpia haasteita minulle ovat olleet suurten kokonaisuuksien pelkistetyt visualisoinnit. Haasteiden kautta tunnen kuitenkin kehittyneeni, ja tiedän, että tällä alalla voisin jatkaa oppimista vielä pitkään tehden samalla entistä hienompia, hauskempia ja toimivampia visuaalisia sisältöjä.

Ei ihan sitä, mitä olisi kuvitellut 

Alkossa panostetaan vahvasti uusien työntekijöiden kouluttamiseen. Muistan olleeni todella otettu siitä, kuinka laajasti minut perehdytettiin kesän alussa; ei vain omaan tehtävääni, vaan koko viestintäyksikköön ja sen eri tiimeihin. Hyvin alussa rikottiin myös ennakko-oletukseni Alkossa työskentelyn byrokraattisuudesta: vaikka kyseessä onkin suuri, valtion omistama yritys, ei se tarkoita sitä, että hommat hoidettaisiin hitaasti ja jäykästi. Päinvastoin; se Alko, johon itse olin tutustumassa, vaikutti ketterältä, innovatiiviselta ja ihmeen nuorekkaalta.

Minusta oli upeaa päästä mukaan suunnittelemaan esimerkiksi syyskuussa lanseerattavan joulurekrytointikampanjan gif-videoita, jotka toteutettiin yhdessä markkinointiviestintätoimiston kanssa. Tämänkaltaiset kampanjat ovat mielestäni erittäin hyvä esimerkki siitä, että Alko on kaikkea muuta kuin pölyttynyt valtion monopoli. Alkossa todella osataan tehdä asioita hauskalla ja inspiroivalla otteella.

Ei mikään viiniekspertti 

Harjoitteluuni kuului myös päivä, jolloin pääsin tutustumaan myymälätyöhön Tapiolan Ainoan Alkossa. Myymäläpäivä oli yksi kesäni useista kohokohdista, sillä minulla ei ollut aiempaa kokemusta myymälätyöskentelystä. Aika paljon jännitin kuitenkin sitä, miten onnistuisin palvelemaan yhtäkään asiakasta omalla, erittäin rajallisella tuotetietoudellani. Onneksi oli osaavat työkaverit ja tuoteaapinen. 

Päivän aikana tajusin, miksi Alkossa on aina niin hyvää palvelua. Eivät myyjät välttämättä valmiiksi tiedä vastauksia kaikkiin asiakkaiden kysymyksiin, mutta he ovat aina valmiita sen selvittämään. Se on minusta todella hienoa, ja myös tavallaan lohdullista. Olen nimittäin aina hieman pelännyt Alkon myyjiä, sillä itse en tosiaankaan ole mikään viiniekspertti, panimoharrastelijasta puhumattakaan.

Olen toisin sanoen kärsinyt pahalaatuisesta Alkonolosta eli lamauttavasta kiusaantuneisuudesta, joka syntyy, kun joutuu myöntämään tietämättömyytensä ekspertin edessä. Siksi en ole aina uskaltanut edes kysyä apua myymälässä. Nyt kun tiedän, että Alkon myyjät ovat kuitenkin ihan tavallisia, joskin harvinaisen osaavia ja hienoja ihmisiä, osaan ehkä vastaisuudessa suhtautua heihin hieman vähemmän pelokkaasti.

Mahtava etätyöyhteisö auttaa ja tukee 

Vaikka kesä 2020 on ollut koronan johdosta kaikin puolin poikkeuksellinen, koen sen vaikuttaneen työhöni melko vähän. Toimistolla on kesän aikana ollut käytössä työpisteen varausjärjestelmä, jonka avulla on varmistettu toimistotilojen turvallisuus. Olen kuitenkin tehnyt aika paljon töitä etänä, mikä on toiminut oikein hyvin ajoittaisia nettiyhteyden pätkimisiä lukuun ottamatta. Onneksi etäyhteydetkin toimivat hyvin läpi kesän, sillä harjoitteluni ei olisi ollut mitään ilman ihania, ystävällisiä, auttavaisia ja ammattitaitoisia työkavereitani.

Kaiken kaikkiaan minulle on jäänyt tosi hyvä fiilis kuluneesta kesästä. Kesätyöni on nyt päättymässä, mutta jatkan Alkossa työskentelyä osa-aikaisesti kuvitusten parissa. Odotan innolla, mitä jatko tuo tullessaan!

Teksti Olga Lipasti
Kuvat Olli Mikkonen