Viini, se kiviäkin kiinnostaa

Mitäpä sitä ei tekisi taiteen vuoksi?

Sinä päivänä satoi kaatamalla. Olimme juuri sulkemassa. Asettelin viimeisiä viinejä hyllyyn, kun myymälän ovesta sisään pamahti läpimärkä mies. Hän oli pukeutunut nilkkoihin asti ylettyvään nahkatakkiin ja painaviin saappaisiin. Olisin voinut vannoa, että hän oli tulossa festivaaleille. Kävi ilmi, että olin oikeassa.

Seuraavalla viikolla käynnistyi Volter Kilpi -kirjallisuusviikko. Ja kuten aina, tarjolla oli myös paljon muuta kuin kirjallisuutta. Tapahtuma veti joka vuosi ihmisiä Kustaviin, se on pienelle paikalle kova juttu.

Mies käveli suoraan luokseni jättäen vesilammikoita taakseen. Kysyin, miten voin auttaa. Sitten hän pudotti pommin: ”Viinin pitäisi maistua siltä kuin nuolisi kiveä, jossa on aamukastetta.” Mies oli rakentamassa taideteosta festivaaleille ja toivoi löytävänsä viinin, jota yleisö voisi nauttia samalla kun nauttii teoksesta.


Ai, mitäkö minä tein? Ensin minulla meinasi mennä kieli väärään kurkkuun. Vau, miten upea ja haastava toive! Ja niin spesifi. Sitten aloin miettimään, mitä tiesin kivistä.

Aleksis Kivi. Kolmas kivi auringosta. Kiviset ja soraset. Kivi voittaa sakset. Vierivä kivi ei sammaloidu. Tiesin, että kivilajeja on erilaisia. Kustavin erikoisuus on rapakivigraniitti. Kivi on mineraaliseos, eli karukin kivi on sisältä rikas. Olimme puhuneet kivistä viinikoulutuksissamme. Siellä opin, että viinin mineraalipitoisuuden tutkiskelua voi hyvin verrata merivedessä istuneen kiven nuolemiseen. Viimeistään tässä kohtaa yllätyin, miten paljon tiesin kivistä.

Tarjosin miehelle kuivaa ja mineraalista rieslingiä. Hän nappasi sen nopeasti, maksoi ja juoksi liikkeestä sateiseen yöhön.

Seuraavalla viikolla mies tuli takaisin myymälään ja kiitti viinistä, se oli kuulemma ”todella kova”. Siinä samassa mieleeni juolahti paikallinen sanonta ”Kustavin kiviset rannat voittaa etelän sannat”. Tiesin, että jotain olin unohtanut kivistä.

Laura, Alkon palvelumestari

Kustavi