Naimakaupat kaupan päälle

Hymy ja hyvä palvelu voivat viedä pitkälle.

”Suostuisitko naimisiin lapsenlapseni kanssa?” Kysymys, joka veti maton alta. Siinä kerätessäni itseäni mietin, miten tähän tilanteeseen oikein päädyttiin.

Puolenpäivän jälkeen tapasin viiniosastolla vanhemman rouvashenkilön. Hän oli todella tyylikäs, varmasti varakaskin. Kysyin, miten voin auttaa. ”Mitä tiedät näistä viineistä?” rouva kysyi takaisin ja vasta sitten käänsi katseensa minuun. Hän yllättyi jostakin. Aurinkolasien alta hän mittaili minua päästä varpaisiin. Ehkä siksi, että olen koripalloilijan mitoissa, myös ollut lajin parissa koko elämäni.

Rouva kertoi, että viikonloppuna oli tulossa lapset ja lapsenlapset kylään ja nyt tarvittiin tilaisuuteen sopivaa viiniä.

No, kyllähän me tästä joku nappivalinta löydetään, ajattelin. Viiniraamatuksikin tituleerattu Companion to Wine on minulle yhtä tuttu teos kuin Henrik Dettmanin valmennusprinsiipit. Itse asiassa sopivan makuparin löytämisessä on paljon samaa kuin hyvän pelaajan löytämisessä. Erinomainen pelaajakin tarvitsee hyviä pelaajia ympärilleen. Kun tietää, mistä aineksista joukkue koostuu, on siihen helpompi tuoda puuttuva linkki. Kerroin rouvalle viineistä, joista lopulta valitsimme hänelle mieluisimman. Sen illallisen puuttuvan pelinrakentajan.

Saavuttuamme kassalle hän esitti kiperän kysymyksen, olisinko kiinnostunut aviomieheksi hänen tyttärentyttärelleen. Voisimme kuulemma tavata jo pian. Sanattomaksi veti. Olimme jutelleet ehkä minuutin ja minähän vain avustin ostoksissa. Miksi minä? Hän huomasi äimistykseni ja sanoi vienosti hymyillen: ”Sen vain tietää, kun sen näkee.” Hän maksoi ja lähti. Minä jäin kassalle haavi auki.

Kotimatkalla töiden jälkeen sen tajusin, tällä rouvalla oli todellista pelisilmää. Hän oli nähnyt potentiaalisen pelaajan, jonka kutsui nyt joukkueeseensa, perheeseensä, kokeilemaan josko poika pärjäisi heidän liigassaan. Vähintään sen täytyi olla kutsu harjoituksiin. 

Roope, myyjä

Vääksy