Visualistin luottoresepti: Anu Kattilakoskelle tunnelma puoli ruokaa

Anu Kattilakoski uskoo, että kotonakin on mahdollisuus loihtia ravintolatason elämyksiä. Visualisti nauttii tunnelman luomisesta yhtä paljon kuin ruoanlaitosta.

Jos vietit lapsuutta tai nuoruutta 1970-luvulla, muistanet, miltä kodit tuolloin näyttivät. Olohuoneessa oli sametti­sohva ja keittiössä isokuvioiset verhot sekä muovinen lamppu. Kodin väreistä löytyi todennäköisesti vahvaa keltaista, oranssia, tummanvihreää ja ruskeaa. 

Sisustustrendejä työkseen kartoittava Anu Kattilakoski vahvistaa, että retrovärit ja -kuosit ovat jälleen kuumaa valuuttaa. Anu vastaa tiiminsä kanssa Iittalan, Fiskarsin ja Arabian myymälöiden visuaalisesta ilmeestä Suomessa. 

Kattauksissa punaruskea, sinivioletti ja keltainen väri nousussa 

”Punaruskea ja sinivioletti nousevat väreinä nyt selvästi esiin astioissa ja kattauksissa. Voimakas keltainen palasi jo viime vuonna: sillä väritettiin jopa kokonaisia keittiöitä joko seinämaalina tai kaapistoina.” 

Vaikka trendit vaihtuvat, kotonaan Anu suosii raikkaita ja puhtaita värejä. Mustavalkoista kattausta voi piristää kukilla tai värikkäillä lautasliinoilla. Astioissa Anu yhdistelee uutta ja vanhaa. 

”Minusta se on kiva suuntaus, että pöydissä näkyy vintage-astioita. Minullakin on tallessa äidiltä ja isältä perittyjä Arabian 1950-luvun kahvikuppeja. Tärkeintä lopulta on, että kattauksessa näkyy jokaisen oma tyyli.” 

Anu asuu Helsingin Kampissa yhdessä miehensä ja pienen koiranpennun kanssa. Vaikka perheen aikuiset pojat ovat olleet jo pitkään omillaan, elämäntilanne vaatii yhä totuttelua. 

”Lasten asuessa kotona tein ruokaa paljon, sillä pojat urheilivat ja olivat aina nälkäisiä. Nyt kokkaamme miehen kanssa vanhasta tottumuksesta yhä neljälle, vaikka syöjiä on puolet vähemmän. Toisinaan tilaamme ruokaa ravintoloista kotiinkuljetuksella.”  

Italialaisen ruoan yksinkertaisuus ja perinteet viehättävät 

Kun Anu vietti lapsuuttaan 1970-luvun Kotkassa, ruokalähetit eivät olleet osa arkea. Pikkukaupungin ravintolavalikoimakin oli suppea. Koulun ruokalistalla oli usein hernekeittoa tai kanaviillokkia, ja kotona suosittiin jauhelihakastikkeen kaltaisia perusruokia. Kerran viikossa kotitalon porraskäytävässä tuoksui tuore pulla, kun äidillä oli leivontapäivä. 

Anun kiinnostus ruokaan heräsi, kun hän lähti parikymppisenä Lontooseen au pairiksi. 

”Siellä minulle aukeni uusi makumaailma. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni etnisiin ravintoloihin ja opettelin syömään puikoilla. Ruokakauppojen hedelmätkin hämmensivät: ei meillä Kotkassa ollut kiivejä.” 

Aikuisenakin matkojen tärkein anti on kietoutunut usein ruokanautintojen ympärille. Yhden mieleenpainuvimmista illallisista Anu koki 2000-luvun alussa Italiassa, Toscanan maaseudulla, josta perhe oli vuokrannut loman ajaksi asunnon.  

”Muistan, kuinka istuimme talon puutarhassa ja herkuttelimme salviavoilla maustettuja ravioleja täyteläisen chiantin kanssa. Ilta oli lempeän lämmin, tulikärpäset tanssivat pöydän ympärillä.” 

Italialaista ruokaa Anu valmistaa mielellään Suomessakin, sillä reseptit ovat usein yksinkertaisia ja päivällinen valmistuu nopeasti. 

”Italialaisen ruoan pohja on laadukkaissa raaka-aineissa ja vuosisatoja vanhoissa perinteissä, ei niinkään pikkutarkassa piperryksessä.” 

Kodikkuutta ja rosoisuutta lisää ravintolasisustuksiin ja -kattauksiin 

Eteläeurooppalaisissa ravintoloissa Anua viehättää kodikas rosoisuus, jollaista hän toivoisi näkevänsä enemmän Suomessakin. Myös Viron ravintolat saavat visualistilta pisteitä kekseliäistä kattauksista ja sisustuksista. 

”Suomessa ravintoloita sisustetaan usein liiankin turvallisesti skandinaavisen vaalealla tyylillä. Itse tykkään enemmän lämpimästä tunnelmasta kuin laboratoriomaisen kylmistä sävyistä.” 

Uusia ruoanlaittotaitoja keittiömestareiden nettikursseista 

Ruoanlaittajana Anu arvelee olevansa nykyään ennakkoluuloton kokeilija. Raaka-aineet valikoituvat kotiin satokauden mukaan, sillä Anu hyödyntää Reko-palvelun ja PieniKylä-luomutilan lähiruokapiirejä. Kaupoissakin hän on suunnistanut luomuhyllyille jo kymmenen vuoden ajan. 

”Satokauden aikaan ei tosin tarvitse ostaa kaupasta juuri mitään, sillä saamme valtaosan ruoasta suoraan suomalaisilta tiloilta. Parasta on, että niiden kautta tulee kokeiltua aina jotain uutta. Viimeksi tarjolla oli härkäpapua, joka oli keittiössäni uusi tuttavuus.” 

Pandemian aikana Anu innostui testaamaan tunnettujen keittiömestareiden nettikursseja. Hans Välimäki on opettanut hänelle kastikkeiden tekemistä ja Kape Aihisen kanssa Anu on valmistanut menukokonaisuuksia. Hanna Gullichsenin sunnuntaiserviisinkin parissa hän viihtyi. 

”Kokit antavat aina tarkan kauppalistan ja jopa suositusviinit, jotka olen kipaissut hakemassa etukäteen. Ruoan laittaminen yhdessä on hauskaa, ja aina näistä kursseista oppii jotain.” 

Ruokajuhlissa parasta se hetki, kun vieraat tulevat 

Anu järjestää mielellään ruokajuhlia. Yksinkertaiseenkin ruokaan tulee ripaus ylellisyyttä, kun annokset tarjoillaan valmiiksi lautasille aseteltuna. Pöytään Anu silittää äidin tekemän pellavaliinan, ja myös lautasliinat ovat kankaiset. Kynttilät viimeistelevät tunnelman. 

”Nautin menukokonaisuuksien suunnittelusta ja siitä hetkestä, kun vieraat tulevat. En osaa ottaa paineita onnistumisesta. Joskus saatan kokeilla uusia reseptejä etukäteen, mutta usein sävellän ja sovellan. Viinin valinnassa kysyn neuvoa Alkon myyjiltä, koska haluan varmistua siitä, että juoma sopii ruoan pariksi.” 

Kesällä kokkausta uudessa keittokatoksessa 

Tulevana kesänä Anu aikoo kokkailla myös Tammisaaren mökillä, sillä rakkaan lomapaikan pihalle on valmistumassa keittokatos grilleineen.  

”Loppukesästä meillä on yleensä tapana järjestää rapujuhlat omalle perheelle ja ystäville. Alkupalaksi sopii helppo ja herkullinen piirakka Västerbotten-juustosta, jälkiruuaksi teen usein itse jäätelöä.” 


Teksti Sanna Wallenius, kuvat Johanna Myllymäki 

Anu Kattilakoski

57-vuotias visuaalisen markkinoinnin suunnittelija Fiskars Finland Oy:ssä.  

Vastaa Iittalan, Fiskarsin ja Arabian brändien myymälä­näkyvyydestä. 

Perheeseen kuuluu puoliso, 29- ja 25-vuotiaat pojat, sekä koiranpentu Bruno.

Motto: 

Elämä on nyt, siis nauti.

Sinua voisi myös kiinnostaa