Jesse Markinin lautasella maistuvat Suomi, Ghana ja chili

Jesse Markinin mielestä elämästä ei kannata tehdä turhan vaikeaa, edes ruokailun suhteen. Suomalainen kotiruoka saa Jessen keittiössä potkua chilistä, ghanalaiset herkut väriä akabangasta.

Joskus yksi maku voi heittää salamannopeasti lapsuuteen. Jesse Markinin kohdalla se oli pehmisjäätelö, jota hän maistoi käydessään neljä vuotta sitten juurillaan, Afrikan Ghanassa.

”Ostin jäätelön katumyyjältä ja huomasin, että paketti näytti jotenkin tutulta. Tunnistin maun heti ensi nuolaisusta. Muistin, että olin syönyt sitä Ghanassa viimeksi neljävuotiaana. Se hetki oli taianomainen.”

Jesse syntyi Liberiassa ja asui Ghanassa kuusivuotiaaksi asti. Tuolloin hän muutti Viljakkalaan Pirkanmaalle, jonne Donny-isä oli kotiutunut kumppaninsa, suomalaisen Kaisun kanssa. Uudessa kotimaassa odotti sysimusta joulukuu. Suomalaiset ruuat eivät aluksi maistuneet. Ei edes pizza, josta muut näyttivät pitävän.

”Kai se iso elämänmuutoskin vaikutti. Kaikki oli vähän outoa. Onneksi isän ruoka oli tuttua. Hän kokkasi minulle maapähkinävoikeittoa, jonka kanssa syötiin tyypillistä ghanalaista lisuketta”, taikinamaista fufua.

Uusperheen makukulttuurit sekoittuivat nopeasti. Joulupöydässä saattoi olla Kaisu-äidin tekemää lanttu- ja perunalaatikkoa, mutta myös isän mausteisia lihapatoja. Perinteistä Tampereen herkkua, mustamakkaraakin Jesse oppi syömään.

”Minusta kasvoi lopulta ennakkoluuloton syöjä: kunhan ruoka ei ole väritöntä ja mautonta.” 

Haluan hälventää musiikin avulla rajoja ihmisten välillä

Jessestä on tullut viime vuosina musiikki­bisneksen kiinnostavin artisti, jolle on ropissut palkintoja ja kriitikoiden kehuja.

”Aloin vain 13-vuotiaana kehittää biittejä, ja parikymppisenä musiikin tekeminen muuttui ammattimaiseksi. Silti en olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että keikkailen yhtäkkiä Pietarissa tai teen musiikkia amerikkalaisten ja saksalaisten muusikoiden kanssa.”

Jesse sekoittaa eri tyylilajeja, ja uskaltaa erottautua myös sanoituksillaan perinteisestä rapmusiikista. Albumeilla ei kuulla alatyylistä sanastoa.

”Se on tietoinen valinta. Haluan tehdä biisejä, joita kehtaa kuunnella äidin ja isänkin kanssa. Tavoitteeni on hälventää musiikin avulla rajoja ihmisten välillä: kaikilla meillä on lopulta elämässä aika samanlaiset tarpeet, unelmat ja toiveet.”

Jessen suurin intohimo kohdistuu musiikkiin. Kun luovuuspuuska yllättää, unet jäävät helposti välistä ja ruokailukin unohtuu.

”Biisejä tehdessä saatan havahtua yöllä siihen, etten ole muistanut työntää suuhuni muruakaan.”

Välillä jollof-riisipataa vuohenlihan tai kanan kanssa

Vuosaaren-kodissaan Jesse satsaa enimmäkseen helppoihin ja nopeasti toteutettaviin ruokiin.

Jääkaapista löytyy usein kalaa, kanaa tai naudan­lihaa. Jessen kastikkeet saavat potkua habanerosta ja muista chililajikkeista, usein myös akabanga-öljystä.

”Helsingin Hakaniemessä on kivoja etnisiä kauppoja, joista löytyy runsas valikoima mausteita. Ja saa niitä nykyään netistäkin tilattua.”

Ghanalaisen ruuan kuningas on värikäs jollof-­riisi, joka muhii pannulla chilin, tomaattimurskan, valkosipulin, paprikan ja inkiväärin kera. Mehevää riisipataa nautitaan vuohenlihan tai kanan kanssa.

”Ghanalaiset ja nigerialaiset kilpailevat aina, kumpi tekee parempaa jollofia. Jokaisella kokilla on tästä oma versionsa, myös minun isälläni.”

Ghanassa parhaat ruuat syntyvät usein hitaasti hauduttamalla. Jessellä on harvoin aikaa sellaiseen.

”Mutta ei ruuanlaiton tarvitsekaan olla monimutkaista. Kun vietämme iltaa kaverien kanssa, teemme vaikka meksikolaisen nachoplatterin. Pilkomme vain oheen värikkäitä paprikoita ja violettia chiliä, ja napostelusetti on valmis.

Luottoreseptinä uunipastaa, ravintoloissa yllätyksiä

Tämän jutun luottoreseptiksi Jesse valitsi helpon uunipastan, jota moni kaveri on kehunut.

”Uunipastaa on myös helppo varioida. Jos haluan tehdä kasvisversion, vaihdan vain jauhelihan härkikseen.”

Fine dine -ravintoloissa Jesse valitsee listalta mieluiten yllätysmenun.

”Tykkään siitä, että joku muu on miettinyt viini- ja ruokakokonaisuuden minun puolestani. Voin vain istua pöytään ja keskittyä nauttimaan.”

Baareissa Jesse ei käy, ja alkoholia hän kertoo käyttävänsä maltillisesti. Viskin intensiivisyys kiehtoo. ”Kerran olen käynyt viskin alkujuurilla Skotlannissa, jossa pääsin tutustumaan tislaa­moihin. Opin paljon viskin valmistusprosessista.”

Jesse on sekasyöjä, mutta päätyy keikkamatkoilla usein kasvisravintoloihin käytännön syistä. Kukaan muu bändissä ei syö lihaa.

”Yritämme vältellä huoltoasemien ravintoloita, koska niissä kasvisruoka on yhä aika yksipuolista. Siellä on miellytettävä mahdollisimman laajaa asiakas­kuntaa. Ruuat maustetaan turhan varo­vaisesti.”

Eroa eurooppalaisen ja afrikkalaiset keittiön välillä

Eurooppalaisen ja afrikkalaisen keittiön välillä on Jessen mielestä selkeä ero. Jos länsimaissa lihasta käytetään usein vain tietyt osat, Afrikassa ruho hyödynnetään kokonaan.

”Niin tehtiin Keniassakin, jossa muutama vuosi sitten vietin joulua. Minulle annettiin tehtäväksi teurastaa juhlapöytään vuohi. Tarjottua vuohen verta en pystynyt juomaan.”

Suomessa Jesse pyrkii ostamaan mahdollisuuksien mukaan aina luomulihaa.

”Nykyään kiinnitän huomiota ruuan koko tuotantoketjuun ja tutkin tuoteselosteita.”

Jessen lapsuusvuosina Ghanassa ruoka toimi usein myös luontaisrohtona.

”Jos vilustuin, sain juotavaksi vahvalla chilillä maustettua kuumaa keittoa. Kun sitä joi, hikoili väkisinkin kuumeen pois.”

Teksti Sanna Wallenius, kuva Pia Inberg

Kuka?

Jesse Markin on 36-vuotias helsinkiläinen, joka viihtyy yksin kodissaan Vuosaaressa. Asunut myös Liberiassa, Ghanassa ja Viljakkalassa.

Motto: Jos osaa lukea, osaa tehdä mitä tahansa.

Julkisuudessa: Laulaja ja räppäri, joka on julkaissut kaksi albumia. Sai vuoden 2020 Emma-gaalassa palkinnot Vuoden tulokkaana ja kriitikoiden valintana, ja voitti samana vuonna myös Teosto-palkinnon. Osallistui vuonna 2020 Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan.

Sinua voisi myös kiinnostaa