Jenkkioluet, kun pieni on kaunista

Yhdysvaltalaiset panimot ovat rohkean innovatiivisia. Asenne on usein rento ja lähestyttävä, mutta tuotteet ovat yhtä kaikki tinkimättömän laadukkaita.

Yhdysvalloissa on rikas olutkulttuuri, joka näkyy valtavana pienpanimoiden määränä. Pienpanimo-oluiden trendi alkoi näkyä jo 1980-luvulla, minkä jälkeen USA:ssa on tapahtunut suorastaan olutkulttuurin vallankumous.

Rohkeasti kokeilunhaluinen

Etenkin kuluttajien kuunteleminen on yhdysvaltalaisille oluttaloille hyvin tyypillistä. Tuotteet muokataan asiakkaan maun mukaan ja oluista löytyy erilaisiin elämäntyyleihin sekä toiveisiin sopivia täsmätuotteita.

Käsityönä tehdyt persoonalliset oluet ovat olleet vahva trendi jo parin vuosikymmenen ajan. Kokeilunhaluisten panimoiden oluet tuovat vaihtelua suuriin olutmerkkeihin, joten oluenystävät maistelevat niitä mielenkiinnolla ympäri maailman.

Monesta pienpanimosta on kasvanut jo varsin suuri, joten USA:ssa puhutaan pienpanimo-oluiden sijaan ennemmin craft-oluista eli käsityönä pannuista oluista. Craft-panimoita yhdistää se, että ne tekevät innovatiivisesti erilaisia oluttyyppejä. Myös tuotemerkit ja pakkausten suunnittelu ovat kekseliäitä.

Käsityöoluiden trendi on kansainvälinen. Virtaus on kasvanut myös Suomessa ja se alkaa täälläkin näkyä selkeästi oluenostaijen valinnoissa.

Jenkkioluet ja keskeiset oluttyypit

Yhdysvalloissa tehdään kaikkia oluttyyppejä niin suurpanimoissa kuin käsityöoluina.

Craft beer -tyylin oluita yhdistää oluenpanijoiden halu leikitellä resepteillä. Oluttyyppien rajat saavatkin venyä, kun panimomestarit tekevät taidonnäytteitään. Kokeilut mahdollistavat osaltaan se, että käsityöoluita valmistetaan usein vain hyvin pieni määrä, kenties vain yksi vierteen keittoerä. USA:ssa tehdään siksi laajasti erilaisia oluttyyppejä, myös ennennäkemättömiä erikoisuuksia.

  • Ale on laaja pintahiivaoluiden ryhmä, jonka oluita yhdistää hedelmäisyys ja monipuolinen aromimaailma. Nämä oluet saavat aromikkuutta paitsi maltaista ja humaloinnista myös pintahiivoista, jotka antavat aleoluille jännittävää vivahteikkuutta. Aleoluet ovat kuitenkin muuten keskenään erilaisia, sillä niin väri, maltaisuus kuin humaloinnin tyyli vaihtelee.
  • IPA eli India Pale Ale on aleoluttyyppi, joka on erityisen voimakkaasti humaloitu. IPA on amerikkalaisten käsityöoluiden keskeinen tyyppi. IPA:ssa on runsaasti alkoholia sekä selkeää maltaisuutta.
  • Pale lager on keveän raikas lagertyyli. Näitä vaaleita oluita valmistetaan etenkin isoissa panimoissa ja niiden laatua sekä maun puhtautta arvostetaan ympäri maailman. Yhdysvalloissa valmistetaan myös muita, maultaan voimakkaampia lagertyyppejä.
  • Pils on muiden vaaleiden lagereiden kantaolut, jossa on yleisesti enemmän humalan katkeruutta kuin peruslagereissa. Pilsin luonne on kuiva ja aromissa on mukana humalan yrttisiä sekä kukkaisia piirteitä.

Muita USA:n oluttyyppejä ovat esimerkiksi vahva imperial stout, viinimäisen voimakas barley wine, Kalifornian erikoisuus steam beer eli höyryolut sekä monet maustetut oluet ja muut kekseliäät erikoisuudet.

Humaloinnilla monenlaisia makuvivahteita

Oluiden tyylit vaihtelevat, mutta monia yhdistää leikittely humalan käytössä.

Yhdysvallat ovat tärkeä humalan kasvattaja, jonka parhaista humalatarhoista monet sijaitsevat Kalifornian pohjoispuolella Oregonin ja Washingtonin osavaltioissa. Viljeltävät lajikkeet ovat usein amerikkalaisia. Niistä tunnetuimpiin kuuluvat muun muassa Amarillo, Centennial, Cascade, Columbus ja Chinook. Erityisessä nousussa ovat tällä hetkellä myös Mosaic, Ekuanot ja Citra. Humalat antavat olueen katkeroiden ohella aromivivahteita, joista yleisimpiä ovat sitrushedelmien, kukkien, yrttien ja mausteiden piirteet.

Kaliforniassa on yleistä, että humala antaa olueen trooppista hedelmäisyyttä, itärannikon oluissa taas on usein havuisuutta. Humala voi tuntua myös trendikkään New England IPAn eli NEIPAn tapaan pehmeän hedelmäisenä aromikkuutena.

Humalaa käytetään Yhdysvalloissa usein reippaasti ja sen maku on monesti tuntuva esimerkki suosituissa IPA-oluissa. Humaloinnin tyyli ei kuitenkaan ole enää ainoastaan katkera. Humalaa lisätään luovasti oluen keiton eri vaiheissa ja myös sen jälkeen, joten mukaan saadaan lajikkeiden rikasta aromaattisuutta.

Humala lisätään olueen useimmiten pelletteinä, joiden valmistajina monet länsirannikon tuottajat ovat laatujohtajia. Humalat ovat nyt niin suosittuja ympäri maailman, että hinnat ovat nousseet taivaisiin. Kekseliäät humalatalot ovat siksi kehittäneet uusia tapoja humaloida. Esimerkiksi kuivatut humalat säästävät raaka-aineen tarvetta.

Humaloinnin voi tehdä monella tavalla, yhtä tai useampaa menetelmää hyödyntäen.

Yleisimmät humalointitavat ovat katkerahumalointi ja aromihumalointi.

  • Katkerahumaloinnissa humala lisätään vierteeseen keiton alkuvaiheessa, jolloin olueen jää lähinnä katkeruutta.
  • Aromihumaloinnissa humalat lisätään vasta keiton lopuksi, jolloin humalan hienot aromit eivät haihdu höyryjen mukana pois.

Monet käsityöpanimot käyttävät myös harvinaisempia kuiva- ja jälkihumalointimenetelmiä. Niissä humala lisätään vasta käymisen yhteydessä tai jopa vasta käymisen jälkeen. Tässä vaiheessa olueen ei tule juuri ollenkaan katkeruutta, mutta humalan aromit siirtyvät erityisen tehokkaasti.

Leikittelyä resepteillä

Oluen raaka-aineet ovat vesi, maltaat, humala ja hiiva. Niillä kaikilla on oma roolinsa oluen tyylin syntymisessä. Luovuus ainesosien valinnassa ja käytössä on yhdysvaltalaisille panimomestareille hyvin tyypillistä, joten maan panimoista tulee mielenkiintoisen vaihtelevia oluita.

Oluissa voi olla tavanomaisten raaka-aineiden ohella myös muita elementtejä. Olut saattaa olla maustettu hedelmillä tai suklaalla, ja onpa USA:ssa tehty myös pizzalta maistuvaa olutta. Myös oluen kypsyttämiseen on keksitty luovia ratkaisuja, esimerkiksi tammitynnyrit.

Harrastuksesta liiketoiminnaksi
Amerikkalainen oluentuotanto keskittyi kieltolain jälkeen muutamalle jättikokoiselle panimolle, jotka panostivat lähinnä kevyen lagerin valmistukseen. Vastaisku alkoi kotipanimoista, jotka hakivat vaikutteita Euroopan monipuolisesta olutkulttuurista. Aluksi lähinnä harrastustoiminnaksi luonnehdittava oluenpano siirtyi ensin baareihin, vasta sitten varsinaisiin panimoihin.
 
Nykyisin käsityöoluita pannaan niin baareissa, pienpanimoissa kuin hieman suuremmissa yksiköissä. Oluesta on tullut muodikas juoma, jonka suosio näkyy niin Kalifornian kuin Brooklynin trendikkäissä piireissä. Panimoilla on omia tap roomeja ja panimoravintoloita, ja myös itse tuotemerkit ovat hauskoja ja linkittyvät asiakkaiden elämäntyyliin.

Muita olutaiheisia artikkeleita