Pienpanimoissa tehdään olutta käsityönä

Omien tilusten olutta ja speltin makua

Malmgårdin Panimo syntyi vuonna 2009, kun Savonlinnassa vuodesta 2002 toiminut Huvila siirtyi Pernajaan. Kreivi Johan Creutz halusi hyödyntää Malmgårdin kartanon luomuviljaa ja tiloja. Alun perin oluenpano ei ollut aikeissa, mutta Tuorlan pienpanimo- ja tislekurssilla opettaneen Huvilan panimomestarin Tuomas Markkulan tapaaminen muutti asiat.

”Tuomas oli innostava opettaja. Pyysin, että Tuomas tulisi meille tekemään speltistä olutta”, Creutz kertoo.

Malmgårdin kartanossa on oma lähde. Tulevaisuudessa ohra-, speltti- ja muinaisvehnäpeltojen kupeessa kasvaa myös humala. Haaveena on, että lähivuosina kaikki raaka-aineet ainakin yhteen olueen saataisiin tiluksilta.

Rouhittua spelttiä käytetään mausteena ensimmäisessä Malmgårdissa syntyneessä oluessa Dinkelissä, johon se tuo kuivan, pähkinäisen makuvivahteen. Vehnällä pehmennetään mietoa Blond Alea, joka on vahvan Belgen pikkusisko.

Malmgårdin Panimo tekee pintahiivaoluita. Prosessi on perinteinen, ja lopuksi oluen annetaan kypsyä tankissa vähintään neljä viikkoa, jotta se ehtii kirkastua. Kaikki Malmgård- ja Huvila-nimillä myytävät oluet ovat suodattamattomia. Kerralla keitetään 2 000 litran erä. Vuosituotannossa tähdätään 200 000 litraan. Pienpanimoille on suotu verohelpotuksia, mikäli vuosituotanto jää alle 200 000 litran. Moni panimomestari miettii tarkkaan rajan ylittämistä – jos sen yli mennään, pitää tehdä reilusti enemmän olutta.

Oluita eri raaka-aineista

Vakka-Suomen Panimo aloitti oluenteon keväällä 2008. Ensimmäisenä vuonna syntyi 60 000 litraa olutta. Vuonna 2010 tuotanto oli kolminkertainen.

”Yksi keitto on tuhat litraa. Kokeilemme oluita eri raaka-aineista”, Vakka-Suomen Panimon panimomestari Jani Vilpas kuvaa pienen skaalan mahdollisuuksia.

Berliinin teknillisestä yliopistosta panimomestariksi valmistunut Vilpas on valmistanut muun muassa savuolutta, schwarzia, pilsiä, vehnäolutta ja pale alea. Prykmestar SavuKataja valit¬tiin vuonna 2009 Helsinki Beer Festivalin vuoden olueksi.

”Kotimaisen oluen tarjonta on moni¬puolistunut parissa vuodessa. Suunta on kokeilullisempiin oluihin”, Vilpas kuvailee.

Olutkulttuurin kehittyminen näkyy myös asiakkaiden kokeilunhaluna. Esimerkiksi toukokuussa 2010 suodatettiin koivunlehtiolut, Prykmestar Suvi.

”Mäskäysvaiheessa kattilassa oli parimetrisiä koivuvastoja. Keittovaiheessa panimoon levisi tuoreen koivun tuoksu, kuin olisi saunassa istunut ja vastonut”, Vilpas kuvailee.

Mikropanimo panimoravintolassa

Beer Hunter’s -ravintolapanimo aloitti toimintansa Porissa 1990-luvun lopulla. Oluet tekee Mika Heikkinen yhdessä Erik Ekholmin kanssa. Oluenteon fyysisyys ottaa välille voimille.

”Pienessä panimossa tulee hiki! Voimaa vaaditaan maltaan kantamiseen ja tankkien pesemiseen.”

Mäskäys on automatisoitu, mittauksia ei.

”Mittaamme joka kerta kantavierteet, joten saman oluen eri erät voivat olla hieman erilaisia. Yksi keittoerä on 200 litraa. Pienen käymiserän eteen tehdään yhtä paljon työtunteja kuin isossa panimossa 20 000 litran erän eteen. Paljon työtä tehdään, jotta saadaan lasillinen juomaa.”

Pienten keittomäärien ansiosta Heikkisen on helppo luoda uutta. Vuodessa olutta syntyy vajaa 20 000 litraa. Mika Heikkinen uskoo, että mitä erikoisempi tai vahvempi ja mitä enemmän siinä on sitä jotain, sitä kiinnostavampi olut on.

”Jos joku tulee sanomaan, ettet voi tehdä tuollaista, kokeilen varmasti”, Heikkinen ilakoi.

Ääripäätä edustavat yhden humalan kokeilut. Tanskalaisen Mikkellerin panimomestarit tekevät puolestaan saman oluen uudelleen vain hiivakantaa vaihtaen. Monesti olueen lisätään jotain ainetta, joka ei sinne oikeastaan kuulu, kuten kahvia. Espressojauheella ryyditetyn, portviinihiivalla käytetyn imperial porterinsa Heikkinen laittaa portviinitynnyriin jälkikypsymään – tynnyrikokeilut ovat alalla jatkuneet jo vuosia.