Mistä samppanja on kotoisin?

Maailman kenties kuuluisin kuohuviini, samppanja, on kotoisin Champagnen maakunnasta Ranskasta. Champagnen vehreään maisemaan mahtuu niin isojen samppanjatalojen palatseja kuin rauhallisia kyliä, joiden tarhoilta kuplivan juoman rypäleet tulevat. Samppanjan tyyli onkin sekoitus ainutlaatuisia olosuhteita ja historiaa.

Reimsin ja Épernayn samppanjatalojen palatsimaisia päärakennuksia katsoessa ei voi olla pohtimatta, miten poikkeuksellinen asema samppanjalla on luksusviininä. Reims on Champagnen maakunnan pääkaupunki, jossa moni tunnettu talo sijaitsee, mutta yhtä lailla Épernayn pikkukaupungin Avenue de Champagne -katu huokuu hillittyä eleganssia. Maailman kalleimmaksikin mainitulla kadulla kun seisoo vieri vieressä 1800-luvun komeita mahtirakennuksia, suurimpien samppanjavalmistajien pääkonttoreita.

Varsinainen samppanjan ihme tapahtuu talojen alla risteilevissä kilometrien mittaisissa, kalkkikivikallioon louhituissa kellareissa. Niiden loputtomissa pulloriveissä viini ensin käy toiseen kertaan ja saa kuplansa, sitten kypsyy jopa useiden vuosien ajan. Pimeydessä lepäävät pullot ovat samat, joissa viini tulee aikanaan myyntiin.

Samppanjataloista vanhimmat perustettiin 1700-luvulla, mutta nykyisen kaltainen kupliva, kirkas ja kuiva samppanja vakiintui vasta 1800-luvulla valmistusmenetelmien kehittyessä. Lähes kaikkien tuntemaksi luksustuotteeksi viini nousi 1900-luvulla.

Samppanja on kotoisin leppoisalta maaseudulta

Alkon valikoimassa

Alkon hyllyillä ja verkkokaupassa on tarjolla yli 400 samppanjaa useassa eri tyylissä. Mukana on muun muassa vajaat sata roseesamppanjaa.

Champagnen maakunta, samppanjan koti, sijaitsee 150 kilometriä Pariisista koilliseen. Nimi Champagne juontuu antiikin roomalaisten alueelle antamasta Campania-nimestä, jolla kutsuttiin myös Rooman pohjoispuolista kumpuilevaa maaseutua. Vain Champagnessa valmistettuja kuohuviinejä saa kutsua samppanjaksi.

Kaupunkien ulkopuolella Champagnen viinitarhat levittäytyvät laiskasti kumpuileville kukkuloille. Viinialueeksi viileä ilmasto ja kalkkipitoinen maa luovat omintakeiset olosuhteet, joista samppanjan poikkeuksellinen raikkaus syntyy.

Säännöllisin välein tarhoja täplittävät uneliaat kylät, joista parhaiden, kuten Bouzyn, Verzenayn ja Aÿn, viinejä arvostettiin jo keskiajalla. Asukkaat, tavalliset maanviljelijäperheet, kasvattavat rypäleitä samppanjaa varten – tai no, siinä mielessä tavalliset, että täällä tarhahehtaarin arvo saattaa kolkutella äärimmillään jopa kahta miljoonaa euroa.

Viljelijöitä on noin 15 000, ja useimmat heistä myyvät satonsa isoille samppanjataloille. Elantoon riittää pienempikin tarhapläntti, sillä Champagnessa rypälekilo maksaa jo keskimäärin yli kuusi euroa. Sallitun sadon määrä vaihtelee vuosittain, maksimissaan se on 15 500 kiloa hehtaarilta.

Osa perheistä tekee omaa samppanjaansa. Viljelijäsamppanjat ovat itse asiassa yksi nousevista ilmiöistä, ja ne mahdollistavat yksittäisten kylien oman tyylin maistamisen. Samoin luomu ja biodynaamisuus ovat yleistyviä trendejä tarhoilla.

Samppanja on sekoittajan taidonnäyte

Champagnen tarhoja hallitsee rypälekolmikko Chardonnay, Pinot Noir ja Meunier (ennen Pinot Meunier), joista kaksi jälkimmäistä ovat punaisia lajikkeita. Myös tummista rypäleistä saadaan vaaleaa viiniä, kun ne puristetaan erityisen hellästi, eikä kuorien anneta uuttua mehussa.

Tarhoilla on myös muita, vaaleita lajikkeita – Pinot Blanc, Pinot Gris, Arbane ja Petit Meslier – mutta niiden osuus on häviävän pieni.

Klassisessa samppanjan sekoituksessa kukin lajike tuo viiniin oman elementtinsä. Chardonnay antaa eleganssia, sitruksisuutta ja paahteisia sävyjä, Pinot Noir puolestaan ryhtiä, runsautta ja pituutta. Meunierin roolina on antaa täyteläisyyttä ja hedelmäisyyttä.

Samppanjan cuvée eli sekoitus ei kuitenkaan synny vain lajikkeita yhdistämällä. Isojen talojen ihmeitä tekevät kellarimestarit kokoavat vaativaa palapeliä, kun he sekoittavat keskenään jopa satoja ”palasia”, jotka tulevat eri lajikkeiden lisäksi eri kylistä, tarhoilta ja vuosikerrattomien samppanjoiden kohdalla myös eri vuosilta. Näin viini saa moniulotteisuutta ja talon tyyli säilyy.

Samppanja ei ole koskaan edullista. Jo raaka-aine on hinnakasta, minkä lisäksi valmistusmenetelmä on työläs ja pullojen kellarointi vie aikaa. Toki osansa on myös kuluttajilla, jotka haluavat koko ajan enemmän samppanjaa. Samppanja soljahtaakin hyvin tämän hetken raikkautta ja laatua korostaviin trendeihin, ja moni nauttii sitä silloin, kun haluaa jotakin erityisen hyvää.

Pieni samppanjasanasto

Autolyysi: hiivojen hajoamista samppanjan pullokypsytyksen aikana

Blanc de Blancs: yksinomaan vaaleasta, useimmiten Chardonnaysta tehty samppanja

Blanc de Noirs: yksinomaan tummista lajikkeista tehty vaalea samppanja

Brut: kuiva

Clos: ”aidattu viljelmä”, monen viinitarhan nimen alku

CM / Coopérative Manipulant: viljelijöiden osuuskunta, joka tekee samppanjaa

Cuvée: rypäleiden puristuksen ensimmäinen ja laadukkain osa, joka on hieman yli 50 % rypäleiden painosta

Cuvée prestige: lippulaivasamppanja

Demi sec: puolikuiva

Dosage: viinin ja sokerin sekoitus, jolla pullot täytetään sakanpoiston jälkeen ennen lopullista korkitusta

Doux: makea

Grandes Marques: suuret merkit eli isot samppanjatalot

Millésime: vuosikerta

NM / Négociant Manipulant: samppanjatalo, joka ostaa rypäleitä ja tekee niistä viiniä

Non-dosage: samppanjaan ei ole uudelleenkorkitettaessa lisätty lainkaan sokeria, nouseva trendi – etiketissä usein merkintänä Brut Nature

NV / non vintage: vuosikerraton vakiosamppanja

R.D. / récemment dégorgé: viiniä on sakkakypsytetty pitkään, ja se on uudelleen­korkitettu hiljattain

RM / Récoltant Manipulant: viininviljelijä, joka tekee rypäleistä itse samppanjaa

Rosé: roseesamppanja

Vins de réserve: Edellisten vuosikertojen viinit, joiden osuus vaihtelee 10:stä jopa 50 %:iin NV-samppanjaa sekoitettaessa

Vintage: vuosikertasamppanja

Teksti Lasse Pakarinen, kuva iStock