Humala on oluen sielu

Humalan katkerot tasapainottavat oluen maltaista makeutta ja tuovat olueen omia hienostuneita aromejaan. Humala myös parantaa oluen säilyvyyttä ja tiukentaa sen vaahtoa.

Humalalajikkeita on kymmeniä. Jokaisella niistä on oma aromimaailmansa, ja ne soveltuvat eri tarkoituksiin.

Olut saa humalasta sekä kurkunpäässä tuntuvaa katkeroaromia että tuoksunakin aistittavia humalaisia aromeja. Oluenpanossa puhutaankin katkerohumaloinnista ja aromihumaloinnista.

Katkerohumalointi tehdään keiton alkuvaiheessa makean maltaisuuden tasapainottamiseksi. Aromihumalointi tehdään keiton loppuvaiheessa, sillä liian aikaisessa vaiheessa lisättyjen humaloiden aromi haihtuu höyryn mukana.

Katkero- ja aromihumaloinnin lisäksi erityisesti pienpanimot kuivahumaloivat oluitaan. Kuivahumaloinnissa humala lisätään vasta käymisen yhteydessä tai käymisen jälkeen. Tällä menetelmällä humalan omat aromit, kuten greippimäisyys, sitrusmaisuus, mausteisuus tai yrttisyys, siirtyvät tehokkaasti olueen.

Humalalajikkeiden aromeja

Saaz (Tsekki)

hienostunut katkeruus, herkkä kukkaisuus

Perle (Saksa)

saazia jyrkempi, puhdas katkeruus

Cascade (USA)

greippi, sitrusmaisuus

Golding (Britannia)

hedelmäisyys

EBU kertoo katkeroainepitoisuuden

Oluen katkeroainepitoisuus ilmoitetaan EBU-yksikköinä, eli mitä suurempi EBU-luku on, sitä enemmän humalien katkeroaineita olut sisältää.

Perinteisen lageroluen katkeruusarvo on yleensä noin 12–18, kun taas esimerkiksi IPA-oluissa katkeruusarvo on noin 40:stä jopa 100:aan.