#nofilter: Tammikuun mittainen ihmiskoe

Monen kalenterissa oli 31 päivän ajan merkittynä ’Tipaton tammikuu’. Meillä Alkossa tämä saattaa näkyä myös tammikuun pienempänä myyntinä. Tällä kertaa uudenvuodenpäivänä kestävän kehityksen päällikkömme päätti ryhtyä tipattomalle, ja katsoa miltä tuntuu. Muuttuvatko omat tottumukset? Entä miten sosiaalinen paine vaikuttaa?

”7.1. Teriyakibroileria lauantain iloksi. Tyttäreni kanssa olemme hurahtaneet aasialaiseen ruokaan, ja teriyakibroileri on vakiovieras perheemme ruokalistalla (varsinkin, kun teini sen itse mieluusti myös valmistaa!). Istahdin pöytään, ja ennen kuin huomasinkaan, olin kaatanut itselleni olutlasillisen. Samalla hetkellä tajusin, että ai niin se tipaton… Mutta kun se olut nyt lasissa jo oli, niin poishan sen join.

11.1. Kollegan eläkkeellejääntipäivällinen. Kokeilimme työporukalla Helsingin Töölöön hiljattain avattua uutta ravintolaa ja siellä maistelumenua. Menun kanssa seurueellemme oli tarjolla siihen sovitettu viinipaketti, ja sen houkutukseen lankesin. Arki-ilta kun oli kyseessä, maistoin viineistä kustakin vain muutaman suullisen. Hyvin olivat uutuusravintolassa onnistuneet ruuan ja juoman yhdistämisessä.

12.1. Projektikaronkkaillallinen. Meillä ei todellakaan ole tapana juhlia päivittäin, mutta tällä viikolla nyt sattui olemaan kahtena päivänä peräkkäin syy syödä vähän juhlavammin ulkona. Torstai-iltana istuimme pöytään Helsingin keskustassa keittiöltään erinomaiseksi tunnetussa ravintolassa. Jälleen viisi ruokalajia ja niihin mainiosti sopivat viinit.

14.1. Ystävä kylässä. Kyseisen herran silloin tällöin tullessa vierailulle perinne on, että samppanjaa juomme, vaikkei mitään erityistä syytä juhlaan olisikaan. Siinä istuimme kolmestaan, mieheni, vieras ja minä, samppanjaa kolmessa lasissa, kun en ajoissa kieltänyt kaatamasta itselleni. Jälleen olin omantunnon kysymyksen ääressä - ja ehkä jopa pienimuotoisen sosiaalisen paineen alla. Niinhän siinä kävi: en jättänyt lasillistani juomatta.

22.1. Sitruuna-rosmariinilohta sunnuntailounaaksi. Lissabonin lentokentältä ostamani puolikas vinho verde saatiin pois kaappia täyttämästä. Oikeastaan ihan mukava pari tämän lohiruuan kanssa, ehkä hiukan kevyen puoleinen.

Kuukauden saldo: 26 päivää tipattomalla, olutta tai viiniä viitenä päivänä. Kun nyt summaan tätä lopputulosta, tammikuu näyttää hyvin samanlaiselta kuin mikä tahansa kuukausi elämässäni. Etukäteen ajattelin, ettei tipattoman viettäminen ole minulle konsti eikä mikään, mutta ei se niin helppoa ollutkaan. Selittääkö liiankin kevyesti tehty alkuperäinen päätös ehkä ensimmäisen takapakin eli totaalisen unohduksen? Johtaako yksi repsahdus siihen, että seuraavilla kerroilla on jo helpompaa lipsua? Entä kun kyseessä on jokin ainutkertainen juhlavampi tilaisuus. Meneekö tunnelma pilalle, jos tilaan vain holittomia? Tai loukkaantuuko joku, jos tarjolla oleva laatujuoma ”ei kelpaa”. ”

Miten oma tipaton tammikuusi sujui, jos sitä vietit? Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?