Maassa maan tavalla? Monimuotoistuvassa Suomessa myös päihdekasvatus kaipaa kulttuurisensitiivisyyttä

Suomen alkoholipoliittisessa keskustelussa viitataan usein eurooppalaiseen juomakulttuuriin, jonka suuntaan monet toivovat suomalaisenkin juomakulttuurin kehittyvän. Usein unohdamme, että Suomessa on jo nyt monia erilaisia juomakulttuureita.

Suomeen muualta muuttavat ihmiset tuovat mukanaan oman kielensä, tapojensa ja kulttuurinsa lisäksi myös oman juomakulttuurinsa.

Esimerkiksi monet Lähi-Idän ja Afrikan maista muuttavat törmäävät Suomeen tullessaan täysin erilaiseen alkoholinkäyttöön kuin ovat omassa kotimaassaan tottuneet. Monen eri kieli- ja kulttuuritaustaisen vakaumus kieltää alkoholin käytön kokonaan, joissakin maissa alkoholin käyttö ei ole tapana. On melkoinen kulttuurinmuutos huomata, että Suomessa alkoholia käytetään paljon. Se, mikä Suomessa on normaalia, on monessa maassa ja kulttuurissa epänormaalia.

Suomeen muuttavat aikuiset pitävät mitä todennäköisimmin Suomessakin kiinni omista juomatavoistaan ja -tottumuksistaan ja/tai pidättäytyvät alkoholinkäytöstä kokonaan. Suuria törmäyksiä perheissä tulee silloin, kun perheen nuoret ottavat haltuunsa suomalaisia tapoja – myös juomatapoja. Nuoret toimivat kuten kaveriporukassa toimitaan, ja vaikka omassa perheessä alkoholinkäyttö olisi täysin kiellettyä, voivat nuoret päätyä itse kokeilemaan ja käyttämään alkoholia.

Näiden nuorten alkoholikokeiluilla voi olla vakavia seurauksia. Alkoholi ja muut päihteet saattavat olla tabu, josta perheissä ei puhuta. Se, että oma nuori jää kiinni alkoholinkäytöstä voi olla suuri häpeä vanhemmille. Vanhemmat menettävät oman yhteisönsä silmissä kasvonsa ja yhteisön paine asian ratkaisuun rajuillakin keinoilla on suuri. Myös nuori itse kokee perheensä ja yhteisönsä paineet, saattaa jäädä yksin eikä löydä tilanteeseen ratkaisuja. Nuori voi nähdä jopa itsemurhan ainoana vaihtoehtona.

Kulttuurisensitiivisyyttä päihdekasvatukseen ja -valistukseen

Päihdekasvatuksen on lähdettävä hyvän itsetunnon ja sosiaalisten taitojen rakentamisesta ja on tärkeää ottaa nuorten lisäksi heidän vanhempansa mukaan keskusteluihin. Yhteisissä keskusteluissa voi pohtia suomalaisen alkoholikulttuurin vaikutuksia nuorten ja perheen elämään ja vanhemmat oppivat näkemään millaisessa ristipaineessa heidän nuorensa elävät. On tärkeää, että vanhemmat uskaltavat rikkoa oman kulttuurinsa tabuja ja ottaa oman nuorensa kanssa päihteet puheeksi.

On päivänselvää, että me kantasuomalaiset päihdekasvattajat tarvitsemme kulttuurisensitiiviseen päihdekasvatukseen uudenlaisia tapoja ja avuksemme eri kieli- ja kulttuuritaustaisia asiantuntijoita. Vuosina 2014-2017 toteutettu ånni-hanke oli askel eteenpäin, mutta miten pitkään menee, että osaamme nähdä eri kieli- ja kulttuuritaustaiset ihmiset rikkautena myös päihdekasvatuksessa?

Maassa maan tavalla -lausahdus ei sovi tähänkään teemaan. Suomessa täytyy olla mahdollista asua ja elää ilman, että kokee olevansa pakotettu omaksumaan suomalaiset juomatavat. Sen sijaan yhteiskunnan moninaistuminen vaatii myös päihdekasvatuksen moninaistumista. Eri taustoista tulevat nuoret kamppailevat ihan erilaisten asioiden kanssa kuin kantasuomalaiset nuoret. Huomioiko meidän päihdekasvatuksemme näitä lapsia ja nuoria? Osaammeko kohdata ja tukea heitä oikealla tavalla?

Ulla Siimes
Toiminnanjohtaja

Melody Karvonen
Monikulttuurisuuden asiantuntija

Suomen Vanhempainliitto

Lisää tietoa jo päättyneestä ånni-hankkeesta saat osoitteesta www.ånni.fi

#nofilter