Työntekijöiden osallistaminen lisää vastuullisuusvalvonnan luotettavuutta

Maailmassa on lähes 80 viinin ja viinin valmistukseen käytettävää rypäleiden vastuullisuussertifiointia.

Osa järjestelmistä painottaa ekologista vastuullisuutta, osa työntekijöiden oikeuksia; osa tähtää Euroopan ja osa Pohjois-Amerikan markkinoille. Kuluttajan pää on pyörällä – kenen etua palvelee, että sertifiointeja on näin monta?

Koska yritykset eivät voi olla itse läsnä kaikissa hankintaketjujensa kannalta keskeisissä maissa, ne ulkoistavat vastuullisuusvalvontaansa yhä enenevässä määrin sertifiointijärjestelmille. Yrityksille sertifioinnit ovat paitsi vastuullisuustyön työkalu mutta myös kuluttajaviestintää.

Näinä valeuutisten aikoina meiltä kansalaisilta penätään kriittisiä medialukutaitoja. Samantapaisia taitoja vaaditaan sertifiointimerkkien viidakossa shoppailevilta kuluttajilta.

Sertifioinnit lupaavat paljon. Yksi sanoo tarjoavansa viljelijöille paremman diilin, toinen puhuu harmoniasta luonnollisten syklien kanssa, kolmas kertoo tekevänsä kestävästä maataloudesta valtavirtaa. Se, millaisia muutoksia sertifioinneilla voidaan oikeasti saada aikaan, riippuu siitä, miten kunnianhimoisia kriteereitä ne asettavat vastuulliselle tuotannolle, ja miten pätevää asetettujen kriteerien täyttymisen valvonta on. Vastausten etsiminen näihin kysymyksiin saattaa usein olla helpommin sanottu kuin tehty.

Finnwatch julkaisi keväällä 2016 vertailututkimuksen 16:sta suomalaisyritysten yleisesti käyttämästä sosiaalisen vastuullisuuden sertifiointijärjestelmästä. Niistä Alkon valikoimissa on Reilun kaupan tuotteita. Se on hyvä, sillä Reilu kauppa pärjäsi Finnwatchin vertailussa kaikkein parhaiten.

Sertifioinnit ovat tällä hetkellä suuren haasteen edessä. Samalla kun sertifiointien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti ja sertifioinneista itsestään on tullut miljoonabisnestä, osa kuluttajista, ammattiyhdistysliikkeestä ja kansalaisjärjestöistä on alkanut kyseenalaistamaan niiden uskottavuuden.

Finnwatch on omassa tutkimustyössään useaan otteeseen tuonut esiin vakavia ongelmia sertifioiduilla tiloilla ja tehtaissa. Ongelmat vaihtelevat auditointihuijauksista lapsityövoimaan ja laittoman alhaisiin palkkoihin. Silti Finnwatch suosittelee yrityksille edelleen sertifiointien käyttöä. Miksi?

Siksi, että sertifioinnit ovat ainoa laajamittaisesti saatavilla oleva keino yrityksille valvoa niiden hankintaketjujen vastuullisuutta riippumattomalla, järjestelmällisellä ja todennettavalla tavalla.

Sertifioinneissa vastuulliselle tuotannolle asetettavat kriteerit määritellään avoimen prosessin kautta ja niiden täyttymistä valvoo tuottajasta, ostajayrityksestä sekä sertifiointijärjestelmästä itsestään riippumaton kolmas osapuoli, jonka pätevyys on varmistettu erikseen akkreditoinniksi kutsutun riippumattoman prosessin kautta. Tässä piilee sertifikaattien arvo.  

Mutta miten sertifiointeja voidaan edelleen kehittää ja samalla parantaa sidosryhmien luottamusta siihen, että sertifioinnit todella tekevät sen, mitä ne sanovat tekevänsä?

Sertifiointien asettamien kriteerien kunnianhimon tasoon ja niiden valvonnan pätevyyteen vaikuttaa suuresti se, ketkä ovat mukana niiden päättävissä elimissä. Siitä huolimatta, että sertifioinneilla pyritään esimerkiksi poistamaan köyhyyttä ja parantamaan työoloja tuotantomaissa, ovat työntekijöiden ja paikallisten yhteisöjen edustajat sertifiointien päättävissä elimissä räikeästi aliedustettuina vaikkapa yrityksiin ja länsimaisiin kansalaisjärjestöihin nähden.

Työpaikkojen vastuullisuuden valvontaan ei liene olemassa sen parempaa tahoa kuin omat työntekijät, jotka näkevät paremmin kuin kukaan muu, mitä viljelytilalla tai tehtaassa tapahtuu päivästä toiseen. Yksi keskeinen keino kehittää sertifiointien uskottavuutta onkin lisätä työntekijöiden osallistumista sertifiointien kriteerien laatimiseen ja päätöksentekoon. Toinen on kehittää toimintatapoja, jotka mahdollistavat työntekijöiden osallistumisen sertifiointikriteerien täyttymisen valvontaan. 

Työntekijälähtöinen valvonta edellyttää järjestäytynyttä työvoimaa. Finnwatch on suositellut ammattiyhdistysliikkeelle sertifiointijärjestelmien haastamista strategisesti niin, että ne käyttäisivät julkisia tietokantoja sertifioiduista viljelytiloista ja tuotantolaitoksista työntekijöiden ammatilliseen järjestäytymiseen tähtäävien kampanjoiden kohdistamiseen.

Myös sertifiointeja hyödyntävät yritykset voivat omalla toiminnallaan pyrkiä lisäämään työntekijöiden ja paikallisten yhteisöjen äänen kuuluvuutta toimimalla aktiivisesti sertifiointijärjestelmien suuntaan sekä tekemällä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen ja ammattiliittojen kanssa.

Alkon kannalta mielenkiintoinen avaus tulee Ruotsista, missä Systembolaget on solminut aiesopimuksen ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Sopimuksen puitteissa Systembolaget sekä ruokatuotannon, maatalouden sekä hotelli- ja ravintola-alan työntekijöiden maailmanliitto IUF sitoutuvat vaihtamaan tietoa työoloista alkoholijuomien raaka-aineen tuotannossa. Lisäksi Systembolaget sitoutuu raportoimaan ammattiyhdistysliikkeelle niistä toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt mahdollisten epäkohtien korjaamiseksi.

Anu Kultalahti

Kirjoittaja työskentelee Finnwatchissa ihmisarvoisen työn ohjelman tutkijana. 

Kirjoitus on julkaistu myös Finnwatchin blogissa.  

#nofilter