Vanhan ja uuden ajan Veneto
Romeon ja Julian mailla Italian Veronan ympäristössä elää monenkirjava viinikulttuuri. Uusi tekniikka haastaa vanhat, mutta myös pitää niitä yllä.
Pohjois-Italiassa, Veneton viinialueella noin 30 kilometrin päässä Veronasta itään, sijaitsee pieni viiden tuhannen asukkaan Soave, josta tulevat keveinä ja raikkaina tunnetut soave-valkoviinit. Olemme kylässä etsimässä vastausta kysymykseen, mistä tunnistaa hyvän ja laadukkaan soaven. Ja mistä johtuu, että viinin maineella olisi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa parantamisen varaa?
Soave Classico -alueen maaperä on vaikea
Pieropan-viinitilan johtaja Andrea Pieropan johdattaa meidät La Rocca -viinitarhalle. Vuonna 1880 perustettu Pieropan omistaa 50 hehtaaria viinitarhoja arvostetulta Soave Classico -alueelta.
Pieropan tekee viiniä vain omien tarhojensa tuottamista rypäleistä.
”90 prosenttia kaikesta soave-viinistä tulee osuuskunnilta, jotka ostavat rypäleet eri tarhoilta. Tuotanto on massiivista, eikä siinä kiinnitetä juuri huomiota laatuun. Koko Soaven alueella on viinitarhoja noin 6 500 hehtaaria, joista vain 1 500 sijaitsee Classico-alueella. Se selittää viinin osittain huonon maineen”, Pieropan kertoo.
Soave Classico -alueen rypäleet kasvavat vaikeassa maaperässä siinä missä kukkuloita ympäröivällä Soave-alueella maaperä on tasainen ja rikkaampi. La Rocca -tarhan maa on vulkaaninen, ja lisäksi seassa on savea ja vaaleita kiviä.
Soave-ostoksia tekeville suomalaisille Pieropan antaa kaksi neuvoa: Valitse pullo, jossa lukee, että se on tuotettu Soave Classico -alueella. Ja vielä parempi on, jos tunnet viinin tuottajan.
”Soave sopii hyvin yhteen esimerkiksi japanilaisen ruoan, sienien ja risoton kanssa. Se ei myöskään peitä alleen herkän kalan makua.”
Garganega-rypäleestä on moneen
Soave-valkoviinit syntyvät Garganegan ja Trebbiano di Soave -rypäleen yhdistelmästä. Myös Chardonnayta käytetään, mutta Andrea Pieropanin mukaan sen maku muuttuu kuumina kesinä helposti latteaksi, mikä tekee rypäleestä epäluotettavan.
La Roccassa kasvava Garganega sen sijaan sopii oivasti myös rypäleiden kuivaukseen, joka on Venetossa perinteinen tekniikka makeiden recioto-viinien ja amaronen valmistuksessa. Viisi kuukautta kestävän kuivauksen aikana rypäleet menettävät yli puolet painostaan ja niiden sokeripitoisuus kasvaa. Appassimento-tekniikka on ikivanha, mutta koulukuntia on monia.
”Rypäleet kuivataan 130 vuotta vanhoilla bambutasoilla, jotka isoisoisäni aikoinaan osti. Niissä pidettiin alun perin silkkitoukkia kankaiden valmistusta varten”, Pieropan kertoo.
