Saksan Rheingau ja Mosel ovat tunnettuja vivahteikkaista rieslingeistään

Noin 100 kilometriä Rheingaun ytimestä länteen sijaitsee Moselin viinialueen keskiosa, josta alueen arvostetuimmat rieslingit tulevat. Jokilaakson tarhat sijaitsevat rinteillä, jotka ovat monin paikoin häkellyttävän jyrkkiä.

Leiwenin kylässä Grans-Fassianin viinitaloa luotsaava Catherina Grans sanoo, että juuri rinteet ovat alueen valtti.

”Tämä on viileä viinialue, mutta jyrkät rinteet tekevät tästä erityisen. Köynnökset saavat rinteillä aivan eri tavalla aurinkoa kuin tasamaalla”, Grans kuvaa samaa ilmiötä, joka luo myös Rheingaun laadun.

Myös rinteiden maa on poikkeuksellinen. Se koostuu hienoksi murtuneista liuskekiven kappaleista, joiden koostumus vaihtelee tarhalta toiselle. Grans-Fassianin talolla on palstoja muiden muassa neljällä eri Grosse Lage- eli huipputarhalla, joilla kaikilla on hieman erilainen maaperän koostumus ja jotka tuottavat siksi erilaisia viinejä.

”Liuskekivi antaa viineihin mineraalisuutta. Se myös säilöö auringon lämpöä päivän aikana, ja antaa sen takaisin köynnöksille yöllä”, Grans kertoo.

Moselin jyrkimmät tarhat on hoidettava pitkälti käsityönä. Grans-Fassianilla panostetaan käsityöhön myös siksi, että talo haluaa vaalia viinien laatua. Vuosittainen säiden vaihtelu on suurta, joten esimerkiksi köynnösten lehvästöä hoidetaan tarkasti kulloisenkin tilanteen mukaan. Aurinkoisena vuotena lehtiä jätetään varjostamaan terttuja, kylmänä ja kosteana niistä saa lähteä jopa 90 prosenttia, jolloin ilma kiertää ja pitää kypsyvät terkut terveinä.

Grans-Fassianin viinit valmistetaan hellavaraisesti terästankeissa. Viinin ei haluta olevan kosketuksissa tammeen tai happeen, vaikka monet muut tammea kokeilevatkin. Tavoitteena on hyvin puhdaspiirteinen ja elegantti viinityyli.

Riesling on harmoniaa hapokkuuden ja aromien välillä

Grans sanoo, että tyypillisen Moselin rieslingin kuvaileminen on vaikeaa. Hän korostaakin viinien vaihtelevan paljon eri tuottajien välillä. Joku kuitenkin pysyy.

”Ei ole väliä, mikä viini lasissasi on, siinä on aina kiehtova harmonia hapokkuuden ja aromien välillä”, Grans kuvaa.

Grans-Fassianin talo panostaa kuivaan riesling-tyyliin. Vielä 10 vuotta sitten kuivien viinien osuus oli hieman yli puolet, nyt se on jo 80 prosenttia.

”Pidämme kuivista viineistä. Lisäksi myymme kaksi kolmasosaa tuotannosta Saksassa, ja kuivien viinien kysyntä on täällä korkeampi kuin ennen. Teemme makeaa tyyliä vientimarkkinoille, mutta sielläkin vaihdetaan nyt kuivempaan.”

Kuivien viinien yleistymisen taustalla on Gransin mukaan myös ilmastonmuutos. Moselin laakso oli ennen viileämpi, joten viineihin kehittyi nykyistäkin enemmän hapokkuutta, jota tasapainotettiin makeudella. Happoja on edelleen runsaasti, mutta nyt viinit ovat nautittavia myös kuivina.

Arkeologin ura vaihtui rieslingiin

Dr. Loosenin viinitalo sijaitsee Grans-Fassianista pohjoiseen, noin 30 kilometrin päässä Moselin kiemurtelevaa virtaa pitkin.

Tilaa johtava Ernst Loosen halusi nuorena arkeologiksi ja opiskelikin alaa Mainzin yliopistossa. Perheen 200-vuotiset viiniperinteet kuitenkin vaativat luopumaan haaveista, kun hänen isänsä sairastui 1980-luvun lopulla.

”Meitä on kuusi sisarusta, eikä kukaan halunnut ottaa tehtävää. Kaikki veljeni ja sisareni sanoivat minulle, että sinun täytyy ottaa se, arkeologina et tule koskaan saamaan töitä”, Loosen kertoo nauraen.

Nuori mies onneksi rakasti viinikauppaa. Intoa riitti, ja hän halusi tehdä kaiken eri tavalla kuin edellinen sukupolvi.

Muutokseen olikin tarve. Saksan viinit menestyivät vielä 1950- ja 60-luvuilla, mutta 70-luvun alusta maan viiniteollisuus alkoi keskittyä makeiden massaviinien tuotantoon. 80-luvun kuluessa maine oli romahtanut, ja ala oli pahemmassa lamassa kuin koskaan.

Uudet tekijät alkoivat panostaa laatuun, ja uusi sukupolvi uusine keinoineen nousi puikkoihin myös monella muulla tilalla. Kehitys on jatkunut edelleen.

”Minun sukupolveni aloitti, ja nyt meillä on fantastinen uusi polvi, joka tekee kovasti töitä. Yhä useammat tekevät laatua, ja myös kilpailu lisää sitä.”

Moselin rieslingit ovat ballerinamaisen keveitä

Loosen ja moni muu etsi laatua esi-isien tavoista tehdä viiniä.

”Halusimme palata juurille. Meillä oli viinitarhoja, jotka olivat yhtä kuuluja kuin Ranskan grand cru -tarhat. Halusin kuvitella, mikä teki viineistä ennen niin upeita”, Loosen kertoo.

Uusvanhoihin menetelmiin kuului viinin mahdollisimman vähäinen manipuloiminen. Sen sijaan käyttöön otettiin käyminen luonnonhiivoilla sekä pitkä tynnyrikypsytys, jonka aikana viini saa tekeytyä rauhassa hiivasakan kanssa. Ennen ei ollut teknologiaa, mutta aikaa riitti.

Loosen sanoo, että pitkä, jopa kahdeksan vuotta kestävä kypsytys ei tarkoita, että viini hapettuisi. Sen sijaan se saa eleganssia ja kehittyy hyvin hitaasti, sillä osin elossa pysyvä hiiva suojelee viiniä hapelta. Viinistä tulee moniulotteinen ja pitkäikäinen.

Viini on kuitenkin edelleen raikas. Loosen kuvaa Moselin rieslingtyyliä ballerinamaiseksi keveydeksi, jonka alueen liuskekivi mahdollistaa. Isojen ja raskaan täyteläisten viinien valmistamiseen alue ei sovi.

Talossa tehdään kuivien rieslingien ohella edelleen myös makeita hedelmäisen tyylin viinejä. Loosen kuitenkin korostaa, että ne ovat alueelle tyypillisen hapokkuuden raikastamia.

”Mineraalisuus ja runsas hapokkuus nielevät makeuden. Hapokkuus tulee saviliuskeesta ja integroi makeuden aivan eri tavalla kuin millään muulla viinialueella.”

Kuluneiden vuosien aikana Loosen on oppinut tekemällä.

”Vielä 30 vuoden jälkeen yritän tulla paremmaksi. Teen viiniä, kuten isoisoisäni teki eli tavoilla, joita ei käytetty 50 tai 60 vuoteen. On mahtavaa nähdä tulokset.”

Riesling tuottaa hienoja viinejä ympäri maailman

Riesling on yksi maailmaa valloittaneista rypäleistä, vaikkei se olekaan levinnyt aivan samaan tapaan kuten esimerkiksi Chardonnay. Viileillä tarhoilla lajike kuitenkin tuottaa hienoja viinejä myös Saksan ulkopuolella.

Yleinen Riesling on heti Saksan naapurissa. Ranskan Alsacessa – vanhassa Saksan Elsassissa – Riesling on jalo rypäle, joka tuottaa hienoja viinejä ­kaikissa makeusasteissa. Itävallassa Rieslingistä taas tehdään selkeitä, puhdaspiirteisiä ja yleensä kuivia viinejä.

Lajiketta viljellään myös Euroopan ulkopuolella, missä viinit ovat yleistäen useammin kuivia ja kypsemmän hedelmäisiä kuin eurooppalaiset serkkunsa. Tarhat ovat mahdollisimman viileitä, mutta kuitenkin yleensä Saksan olosuhteita lämpimämpiä, mikä tekee viineistä runsaita.

Rieslingin australialaiset klassikot tulevat Etelä-Australiasta etenkin Edenin ja Claren laaksoista, joiden viinit saavat usein jo nuorina muhkeaa petrolisuutta. Uudessa-Seelannissa lajikkeesta tehdään kevyempiä, raikkaan aromikkaita viinejä.

Yhdysvalloissa lajike on trendirypäle, josta tehdään rohkeasti eri tyylien viinejä, myös sokeria sisältäviä. Chilen riesling-viineissä on usein lähestyttävää hedelmäisyyttä mutta myös vivahteikkuutta.

Teksti Lasse Pakarinen, kuvat viinitilat