Anna Kekin pieni suklaatehdas

Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Näin sanotaan, mutta Anna Kekin elämä olisi ollut hyvin toisenlaista, jos sanonta ensivaikutelmasta pitäisi paikkansa. Hän ei nimittäin innostunut suklaasta yhtään. 

”En juuri syönyt tai nauttinut suklaasta edes lapsena”, Kekki kertoo.

Nyt Kekki kuitenkin emännöi Helsingissä omaa suklaapuotiaan, Annan Suklaatehdasta. Hän ei tosin ole ihan varma, millä nimellä artesaaniputiikkia pitäisi kutsua.

Se voisi olla ateljee, sillä käsityönä tehdyt konvehdit ovat eittämättä taidetta. Silti suklaan valmistuksessa tarvitaan myös tehdasmaista tasalaatuisuutta.

”Ehkä suklaaverstas voisi olla hyvä nimi, sillä eihän tämä mikään sellainen tehdas ole, mikä minulla oli New Yorkissa”, Kekki tuumii.

Sillä tavalla täynnä ylpeyttä mutta ilman pöyhkeyttä. Oma suklaatehdas USA:ssa on aika erikoinen saavutus ihmiseltä, joka ei edes tunnusta syövänsä suklaata. 

Suuri maailma kutsui

Nuorena elämä oli unelmaa. Televisio toi Kekin kotiseudulle Anjalaan Frendit, amerikkalaiset elokuvat ja ison maailman mahdollisuudet.

”Minulla oli vahva tunne siitä, että haluan jonnekin kauemmaksi. Amerikkalaiset elokuvat ja kulttuuri tulivat lähelle, ja lukiossa aloin lukea englanninkielistä kirjallisuutta alkuperäiskielellä. Kahlasin läpi kaikki klassikot.”

Seuraavista vuosista olisi voinut kirjoittaa lämminhenkisen romaanin. Kekki lähti au pairiksi New Yorkiin, rakastui, muutti asumaan Yhdysvaltoihin, meni naimisiin New Yorkin vuoden 2001 terrori-iskun jälkeen ja alkoi opiskella psykologiaa yliopistossa. 

Opintojen rahoittamiseksi tarvittiin töitä, ja Kekki huomasi sanomalehdessä ilmoituksen työpaikasta suklaapuodissa. Sen oli jättänyt belgialainen rouva Danielle Rogers, joka Kekin tavoin oli mennyt naimisiin amerikkalaisen miehen kanssa. 

Persoonallinen ilmoitus houkutteli, melkein kuiskutteli. Tässä se olisi.

”Minun piti mennä kausiapulaiseksi, mutta jäin Daniellelle kahdeksi vuodeksi. Psykologian opinnotkin jäivät, kun innostuin suklaan valmistuksesta. Imin kokeneelta työnantajaltani kaiken mahdollisen tiedon.”

Koulun kautta suklaatehtailijaksi

Kekki sukelsi syvemmälle suklaan syövereihin suorittamalla suklaamestarin tutkinnon L’Ècole Valrhonassa Ranskassa.

”Suklaakoulussa keskityttiin teorian, suklaan historian, raaka-aineiden, tuotannon ja etiikan ohessa käytännön kulmakiviin, kuten temperointiin ja reseptiikan kehittämiseen nimenomaan artesaanituotannossa.”

Koulun jälkeen jälkeen Kekki perusti vuonna 2004 New Yorkiin oman suklaatehtaan, Anna Shea Chocolatesin.

”Toisin kuin tämä Ullanlinna pikku putiikki, se tosiaan oli tehdas. Meillä oli parhaimmillaan parikymmentä työntekijää ja kolme toimipistettä kuuden vuoden sisällä avaamisesta.”

Tuntui, että suklaasta voi tehdä mitä vain ja suklaalla voi tehdä mitä vain. Silloin elämä kuitenkin puuttui taas kerran peliin yllätysraskauden  

muodossa. Kekki päätti myydä yrityksensä ja muuttaa takaisin Suomeen. 

Amerikka sai jäädä, mutta mestari voi tehdä suklaasta mitä vain ja missä vain.

Suklaa on eroottista ja viettelevää

Kekillä on Ullanlinnan suklaatehtaassaan apuna yksi työntekijä, mutta kiivaimpina suklaakausina apukäsiä tarvitaan enemmän. Artesaanisuklaan kulta-aikaa ovat joulu ja pääsiäinen.

”Toivoisin, että laatusuklaasta nautittaisiin enemmän myös juhlakausien välissä. Suomme itsellemme hyvän kahvin tai aterian tuomaa arjen nautintoa, miksei itsensä voisi palkita yhä hyvin parilla konvehdillakin.”

Voisi hyvin, ja suklaalla voisi muutenkin 

maustaa elämää reippaammin. Kekki itse käyttää suklaata myös kotikeittiössään, viimeksi meksikolaisessa chilillä maustetussa suklaakastikkeessa.

”Hauduttelin kastiketta koko päivän ja maku sai sukat pyörimään jaloissa.”

Kun suklaata valmistaa ammatikseen, on oltava tosissaan. Siihen vakavuus sitten jääkin. 

”Vapaalla suklaa ja vakavuus sopivat huonosti yhteen. Suklaa on romanttista, eroottista ja viettelevää. Sillä pitää sotkea ja leikkiä. Nautinto ja hauskuus syntyvät, kun täydellisyyden tavoitteleminen jää pois.”

Suklaasta löytyy vivahteita kuin viinistä

Käsityönä tehtävien konvehtien perustana on tarkoin valitut raaka-aineet. 

”Valitsen aina tiettyyn konvehtiin parhaiten sopivan suklaan ja kaakaopitoisuuden. Usein myös yhdistelen eri suklaita tavoittaakseni haluamani lopputuloksen.”

Kekki löytää laadukkaista suklaista erilaisia vivahteita, kuten marjaisuutta, hapokkuutta, kitkeryyttä, tuhkaisuutta, vaniljaa ja tupakkaa.

Mieleen tulee sommelier, joka kuvailee viinejä. Kekin maailmassa suklaalla ja viinillä onkin yhtymäkohtia. Oikein yhdistettynä viini ja suklaa nostavat toisensa lentoon.

”Kun hifistelen, tarjoan tummien suklaiden seuraksi hieman makeampaa viiniä, portviiniä tai sherryä. Jos viini on liian kuivaa, kontrastista tulee makunystyröille turhan terävä.”

Kun suklaamestari tarjoaa ystävilleen itse tekemiään suklaita ja viiniä, silloin ollaan vapaalla.

”Totta kai siinä tilanteessa otan seuraksi konvehteja itsekin.”

Teksti Juho Paavola, kuvat Johanna Erjonsalo