Ruoka maistuu parhaalta yhdessä, sanoo nuorisotutkija Eila Kauppinen

Mitä haluaisitte syödä seuraavaksi? Näin helsinkiläinen Eila Kauppinen kysyy usein viestillä kummitytöiltään, 20-vuotiailta Livi ja Luna Pösöltä. Toivelistalla vilahtavat kansainväliset maut: espanjalainen perunasalaatti, tortilla, tapakset tai marokkalainen pataruoka tagine, jota Eila hauduttaa uunissa pitkään matalalla lämmöllä. 

Useimmiten hän päätyy valmistamaan monta ruokalajia, joita jaetaan porukalla pitkän kaavan mukaan. Herkuttelun lomassa vaihdetaan kuulumiset, jutellaan ajankohtaisista aiheista ja väitelläänkin. Pöydän ääressä viihtyvät myös poikaystävät sekä Eilan 18-vuotias poika Ilkka. 

”Nuorten kanssa keskustelu on äärettömän kiinnostavaa. Olen oppinut heiltä valtavasti suvaitsevaisuudesta ja erilaisten valintojen tekemisestä. Heillä on hyviä näkemyksiä ja kyky myös perustella niitä. Nuoret ovat monessa asiassa paljon fiksumpia ja valistuneempia kuin meidän sukupolvi aikoinaan”, Eila kehuu. 

Lapset ovat kasvaneet, ja puheenaiheet vaihdelleet. Kummityttöjen äidin kanssa päivällisiä on järjestetty liki parikymmentä vuotta. Usein pöydässä istuu myös siskojen perheitä ja ystäviä. 

Nuorten ruokakasvatus yhteinen ilo ja kaikkien vastuulla 

Eilalle yhdessä syöminen on sydämen asia, jolla on yhteiskunnallista merkitystä. Kauppinen työskentelee Nuorisotutkimusseurassa, jossa hän tutkii ja kehittää nuorisotyötä sekä ruokakasvatusta sen osana. 

”Yhteiset ateriat kehittävät sosiaalisia taitoja, lujittavat ihmissuhteita ja tuovat tarpeellisen tauon arjen keskelle. Koen, että lasten ja nuorten ruokakasvatus on meidän kaikkien vastuulla. Ei mikään taakka, vaan iloa tuottava juttu.” 

Kauppinen sanoo odottavansa mielenkiinnolla, minkälaisia tutkimustuloksia pandemia-ajasta aikanaan saadaan. Kauppojen myyntitilastot kertovat ruoanlaiton lisääntymisestä. Jauho- ja sokerihyllyt tyhjenivät, kun suomalaiset innostuivat leipomaan. 

Nuorten ruokailutottumuksissa isoja eroja 

Eilan korvaan särähtää, kun hän kuulee puhuttavan nuorisosta yhtenä ryhmänä. Nuortenkin joukkoon mahtuu erilaisia persoonia, arvomaailmoja ja kiinnostuksen kohteita.  

”Jos katsotaan vaikka nuorten ruokailutottumuksia, niin yhden syömistä ohjaavat ekologiset valinnat, toista allergiat ja kolmatta terveys- ja ulkonäköseikat. Sekin vaikuttaa, missä päin Suomea ihminen asuu, mikä on perheen varallisuus ja kuinka ruoasta kotona puhutaan.” 

Myös alkoholiin suhtautuminen on viime vuosina muuttunut. Yhä suurempi osa nuorista käyttää alkoholia maltillisesti tai ei ollenkaan. 

”Onneksi tarjolla onkin nykyään enemmän alkoholittomia vaihtoehtoja ja hyviä mocktaileja.” 

Ruokajuhlien järjestämisen taito opittu jo kotoa 

Eila Kauppinen vietti nuoruutensa Helsingissä 1970- ja 80-luvuilla. Äiti kokkasi kotiruokia: lihapullia ja perunamuusia, uunibroileria ja hernekeittoa. Isä metsästi ja kalasti. Marja-, sieni- ja riistasaaliit säilöttiin pakastimeen.  

”Ennen syötiin sesongin mukaan. Nykyään kaupoissa on valtavat valikoimat ruokaa. Kaikkea on tarjolla ympäri vuoden. Suomalaiset käyttävät yhä enemmän myös ravintoloiden palveluja. Meidän perheemme kävi ulkona syömässä lähinnä äitienpäivänä.” 

Ruokajuhlien järjestämisen hän oppi jo lapsuudenkodissaan. Jouluisin pöydät notkuivat perinneruokia, vappuna juhlittiin äidin syntymäpäivää suuren vierasjoukon kera. Koti koristeltiin ilmapalloilla ja pöytään katettiin salaatteja ja tippaleipiä.  

”Innostuin ruoanlaitosta jo lapsena. Nelikymppisenä lähdin opiskelemaan kotitalousopettajaksi. Vaikka päädyin järjestötyöhön, rakkaus ruokaan on säilynyt.  Kokkaamiseen suhtaudun tosissani, mutta keittiössä pitää olla myös hauskaa.” 

Parhaat reseptit matkatuomisina 

Matkailu on kiehtonut Eilaa lapsesta lähtien. Hän muistaa vieläkin, kuinka isoäiti palasi 1970-luvulla Espanjan-matkaltaan ja toi tuliaiseksi eksoottisia hedelmiä ja mausteita. Nuorena Eila ehti itsekin koluta maailmaa matka­oppaana. 

Väitöskirjatutkimusta tehdessään Eila asui pari kuukautta Espanjan etelärannikolla, Esteponassa. Hurmaavaa pikkukaupunkia ympäröivät jylhä vuoristo ja välkehtivä meri. Andalusian ruokakulttuuri teki häneen vaikutuksen. 

”Arabian vaikutteet näkyvät siellä vahvoina makuina ja mausteina, kuten sahramina.” 

Aina syötyään pienissä tavernoissa jotain erityisen hyvää Eila kysyi kokilta, miten ruoka oli valmistettu. Kotiin tuomisiksi lähti esimerkiksi kylmän tomaattikeiton, salmorejon, resepti. Tomaateista, öljystä, leivästä, suolasta ja sherryviinietikasta valmistettavan keiton voi tehdä valmiiksi etukäteen. Se säilyy jääkaapissa. 

”Pidän Välimeren ruokavaliosta. Yhdistelen eri makuja Italiasta, Kreikasta ja Turkista, mutta tarjoan amerikkalaisen juustokakun jälkiruoaksi.” 

Syödään yhdessä, jaetaan ruokakokemuksia eteenpäin 

Hyviä ruokaohjeita Eila Kauppinen on kerännyt myös pojalleen. Kummitytöilleen Eila koosti omat reseptivihot 18-vuotislahjaksi. Perinne on jatkunut reseptijoulukalentereiden muodossa. 

”Minusta on mukava jakaa onnistuneita ruokakokemuksia eteenpäin. Ilahdun itsekin, kun saan ystäviltä hyviä ruokaohjeita.” 

Yhteisöllistä ruokakulttuuria voisi Eilan mielestä olla enemmänkin. Mieleen on jäänyt Helsingin Kumpulassa järjestetty ruokatapahtuma, jossa tutut ja tuntemattomat kokoontuivat pitkän pöydän ääreen syömään. Jokainen toi mukanaan jotain ruokaa kaikkien jaettavaksi. 

”Tällainen tapahtuma on loistava tapa saada yhteen vaikka yksinäiset vanhukset ja nuoret tai sinkut, joilla ei ole seuraa arjessaan. Ruoka maistuu parhaalta yhdessä”, Eila Kauppinen toteaa. 

Teksti Sanna Wallenius, kuvat Pia Inberg