Elina Innanen on vegaani vaikuttaja

”Hyvä ruoka on minun tapani vaikuttaa”, toteaa Chocochili-ruokablogin pitäjä ja Turun Vegekaupan kauppias Elina Innanen.

Elina Innasta voisi kutsua vegaaniseksi renessanssi-ihmiseksi. hän on jo vuosia pyörittänyt vegaaniseen ruokaan keskittyvää Chocochiliä, joka on yksi Suomen suosituimmista ruokablogeista. Ruoanlaittajana ja valokuvaajana itseoppinut Innanen ideoi, suunnittelee ja kuvaa reseptit blogiin itse, ja reseptejä on ilmestynyt jo kahdessa kirjassa. Bloggaamisen ohella hän toimii Turun Vegekaupan kauppiaana.

Kun Elina Innanen luki 13-vuotiaana lehdestä, millaista on kanankasvatus, hän päätti ryhtyä kasvissyöjäksi.

”Se oli sillä selvä.”

Vegaaniseen ruokavalioon siirtyminen pari vuotta myöhemmin oli luonteva jatko, sillä hän ei kokenut maitotuotteidenkaan käyttämistä kovin eettisenä. Innanen muistelee maailman olleen hyvin erilainen vain 15 vuotta sitten.

”Esimerkiksi vegaanisia valmisruokia ei ollut juuri saatavilla, ja ravintoloissakin saattoi henkilökunta olla huuli pyöreänä tehdessäni tilausta. Jos halusi syödä jotain hyvää, niin se oli pakko tehdä itse.”

Siitä alkoi kasvisruokareseptien kehittäminen. Ja koskapa Innanen harrasti jo valmiiksi valokuvausta, hän alkoi kuvata pikku hiljaa annoksiaan. Siitä syntyi blogi, jota hän on pitänyt kahdeksan vuotta.

”Valokuvaaminen on siitä kiva harrastus, että jatkuvasti oppii jotain uutta. Tosin osaan kuvata vain ruokaa, sillä sen saa näyttämään juuri sellaiselta kuin haluaa, eikä annos juokse karkuun kesken kuvauksen”, hän naurahtaa.

Helppoa, nopeaa ja sesongin raaka-aineita

Iitistä kotoisin oleva Innanen muutti Turkuun reilu kymmenen vuotta sitten. Sittemmin hän opiskeli floristiksi ja puutarhuriksi. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli kahdeksan vuotta puutarhamyymälässä.

”Floristin työ on visuaalista ja luovaa, samaa silmää on tarvittu valokuvaamisessa ja ruoanlaitossa. Puutarhurikoulutuksen myötä opin arvostamaan sitä, mistä ruoka tulee. Tiedän, millainen työ on takana, että se kukkakaali päätyy lopulta ruoka­pöytään”, hän kertoo.

Vuosi sitten Innanen ryhtyi yrittäjäksi Turun Vegekauppaan.

”Olin jo pitkään miettinyt miten voisin ruokaan liittyvällä työllä elättää itseni. Kun kuulin, että liikkeeseen haettiin uutta kauppiasta, mietin neljä päivää ja irtisanouduin vanhasta työtä. Vaikka töitä on ihan hirveästi, on vaikea kuvitella että menisin enää muille töihin.”

Ruokafilosofialtaan Innanen kertoo olevansa kiireinen ja laiska kotikokki.

”En osaa enkä haluakaan kikkailla, ja toivon että sen ansiosta reseptini ovat helposti lähestyttäviä. Arvostan laadukkaita ja tuoreita, sesongin mukaisia raaka-aineita. Mahdollisuuksien mukaan käytän luomua ja lähellä tuotettua ruokaa, mutta myös edullisesti syöminen on tärkeää.”

Elina Innanen, kuvat Mika Okko

Eettisyys edelleen tärkeää

Eettisyys on edelleen Innasen ruokafilosofian taustalla. Hän haluaa vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja toimia positiivisena esimerkkinä. Yhteiskunnan asenteilla on myös merkitystä, esimerkiksi minkälaista ruokatuotantoa valtio tukee.

”Vaikka eläimiä kohdeltaisiin kuinka hyvin, se ei poista sitä faktaa että eläin pitää tappaa, jotta ihminen voisi sen syödä. Mielestäni eläimet eivät ole olemassa sitä varten, että ihmiset voisivat niistä hyötyä.”

”15 vuotta sitten ei ruoan ympäristövaikutuksistakaan juuri puhuttu, ja myöhemmin tämäkin puoli on alkanut merkitä minulle enemmän. Terveys on tullut myös tärkeämmäksi. Kun kolmekymppiä on lasissa, niin sitä alkaa niitäkin asioita ajattelemaan enemmän. Koen, että kasvisruoka saa minut voimaan paremmin.”

”Minulle luontevin tapa vaikuttaa on tarjota ihmisille herkullista ruokaa. Se oli alun perin blogin perustamisenkin syy. Vegaaniseen ruokaan liitetään edelleen negatiivisia mielikuvia: mautonta, ruman näköistä ja siitä ei lähde nälkä. Halusin näyttää, että vegaaninen ruoka voi olla herkullista.”

Mediassa erilaiset ruokailmiöt sipsikaljavegaaneista nyhtökauraan ovat lisänneet kiinnostusta kasvisruokavaliota kohtaan.

”Seuraava vegeruokabuumi saisi minun puolestani olla vaikkapa se, että huippukokit innostui-sivat kehittelemään kasvisruokia.”

Vegaaninen viini kiinnostaa

Innanen kertoo olevansa innostunut erityisesti oluen ja ruoan liitosta.

”Esimerkiksi vehnäolut sopii todella hyvin monen kasvisruoan kanssa, ja portteri suklaakakun seuralaisena ei mene koskaan pieleen. Viinien juominen on enemmän sesonkiluonteista, kesällä tulee herkemmin tartuttua esimerkiksi rieslingiin ja talvella nautittua punaviiniä mausteisempien ruokien kanssa.”

Alkonkin valikoimissa on voinut törmätä viinipullon kyljessä tuottajan ilmoittamaan vegaani-merkintään. Vaikka valmistusaineina ei viineissä mitään eläinperäistä olekaan, niin viinien ja oluitten kirkastamisessa voidaan käyttää eläinperäisiä aineita kuten muna- tai maitoalbumiinia tai kalaliimaa. Toistaiseksi vegaanimerkintä ei ole yleistynyt kuten esimerkiksi luomumerkintä.

Innanen myöntää, että viinien vegaaniuden kanssa hän ei ole hirveän tarkka, sillä lopputuotteeseen ei eläinperäistä ainetta jää.

”Jos on mahdollista valita, niin valitsen vegaanisen viinivaihtoehdon, mutta toivoisin että valinta olisi helpommin tehtävissä. Ymmärrän toki, että valmistajalta ei välttämättä saa tietoa ja valmistusmenetelmät voivat vaihdella valmistuserittäin. Mutta vegaanimerkintä olisi yksi tulevaisuuden tapa palvella asiakkaita.”

Lue myös heistä