Jenny ja Jussi Kurkelan ravintolassa valmistetaan ruokaa Oulun sesonkien mukaan

Kun Jenny ja Jussi Kurkela tapasivat, oma ravintola oli ainoa luonteva vaihtoehto. Kurkeloiden ravintolassa seurataan vuodenaikoja, ja tiistaisin saapuvan raaka-ainekuorman sisältö onkin aina pieni arvoitus.

Piti perustaa viinibaari, josta saisi myös ruokaa. Jussi ja Jenny Kurkela perustivat Ostroferia-ravintolan Oulun Tuomiokirkon kupeeseen kaksi ja puoli vuotta sitten. Alun perin mielessä ollut toiminta-ajatus on ehtinyt muuttua matkan varrella.

”Paikalliset tuottajat alkoivat ottaa meihin yhteyttä ja tarjota raaka-aineita. Aika pian ravintolastamme muodostui superlähiravintola. Sellainen, jossa kaikki ruoka on läheltä ja tuoretta”, Jussi Kurkela kuvailee Ostroferian konseptia.

Alkuviikosta tulee kuorma kasviksia, ja kuorman sisältö voi olla yllätys. Näistä Jussi loihtii loppuviikon annokset. Ravintola on auki iltaisin keskiviikosta lauantaihin.

”Monessa ravintolassa suunnitellaan annokset ja hankitaan sitten raaka-aineet. Me toimimme päinvastoin, eli suunnittelemme listan saatavilla olevien raaka-aineiden mukaan.”

Ostroferian konseptiin kuuluvat pienet, alkuruoan kokoiset annokset, joita asiakas voi tilata joko yhden tai useampia. Valkoisia pöytäliinoja ei ole, vaan ravintolaan on matala kynnys tulla.

”Kun avaamme ovet keskiviikkoisin, listalla on kahdeksan eri annosta”, kokki Jussi lupaa.

Sama palapeli käydään läpi enemmän tai vähem­män joka viikko. Etenkin kesällä ja syksyn sadonkorjuun aikaan kasviksia on tarjolla monipuolisesti, joten Jussi pääsee toden teolla ideoimaan. Se juuri onkin tärkeä osa työn viehätystä.

Laadukkaita viinejä ei ole unohdettu, päinvastoin. Moni asiakas tulee ravintolaan viinien perässä.

”Viinit ovat intohimomme. Suuntaamme lomareissuillakin usein tutustumaan johonkin viinialueeseen”, Ostroferian viineistä vastaava Jenny kertoo.

Kiinnostus ruokaan ja ravintola-alaan yhdisti

Salin puolella työskentelevä Jenny Kurkela sanoo ajautuneensa ravintola-alalle vähän vahingossa.

”Päädyin ravintolakouluun, koska yläasteen opinto-ohjaajani varoitteli, että unelma-ammatistani vaatetusartesaanina on vaikea työllistyä. Palo alaan syttyi toden teolla viimeisessä harjoittelupaikassani ravintola Matalassa. Yhtäkkiä olin ympäristössä, jossa näin intohimoisesti ja motivoituneesti työhönsä suhtautuvia ihmisiä. Tuli tunne, että minäkin haluan tietää kaiken tuon, mitä tämä ihminen tietää, Jenny juttelee.

Jussi oli tuolloin kokkina Matalassa.

”Jenny haki saliharjoittelijaksi, vaikkei meillä mitään paikkaa ollut auki. Niin se vain rohkeasti meni asiakkaiden luo ja opetteli hommat”, Jussi muistelee.

Jussi meni alun perin kokkikouluun sillä ajatuksella, että osaa kotona laittaa ruokaa.

Omakin kipinäni syttyi työharjoittelussa, sillä ympärillä olevien ammattilaisten intohimo tarttui.”

Oma ravintola oli pariskunnan haave jo varhaisessa vaiheessa.

”Kun löimme hynttyyt yhteen, oikeastaan muuta vaihtoehtoa ei ollut. Teimme kuitenkin ensin Helsingissä töitä ja opimme lisää, ennen kuin palasimme Ouluun ja perustimme Ostroferian”, Jenny kertoo.

Lähellä tuotettuja raaka-aineita

Jussin ja Jennyn ideologia on selkeä ja näkyy kaikessa. Tiivis yhteistyö tuottajien kanssa on kaiken a ja o.

”Ostamme sellaisilta tuottajilta, jotka pyrkivät mahdollisimman luonnonmukaiseen viljelyyn. Mieluummin olemme hyvän tyypin kanssa tekemisissä kuin halvan hinnan”, Jussi kiteyttää.

Verkostojen luominen on ollut valtava homma.

”On tärkeää päästä keskustelemaan suoraan viljelijän kanssa. Hän saattaa kasvattaa sivutuotteena jotain, mitä voimme käyttää, tai vuoroviljelyssä, jonka tehtävä on ravita maata, syntyy pieniä määriä viljelijälle turhaa mutta meille hyödyllistä raaka-ainetta”, Jussi kertoo.

Hyvä esimerkki on yhteistyö kanatilan kanssa.

”Ostamme kananmunat tietyltä tilalta, jolta saamme toisinaan samalla kananlihaa. Ostamme lihaa silloin, kun sitä on.”

Kurkelat pitävät tärkeänä, että he ovat osaltaan myös kantamassa riskiä.

”Elämme tuottajan ja viljelijän kanssa yhdessä vuoden kiertokulkua. Eivät raaka-aineet kesken lopu, vaikka olisi huono vuosi”, Jussi sanoo.

Tavarantoimittajiin kuuluvat myös utajärveläiset teräsrouvat, jotka poimivat sieniä ravintolalle.

”Kuulin heistä tuttavalta. Soitin ja kysyin, voisivatko he poimia meillekin. He olivat innoissaan, että totta kai.”

Pohjoinen juhla periferialla

Ostroferian nimi muodostuu sanoista ostrobotnia, eli pohjoinen, ja feria, eli juhla sekä periferia.

”Tiivistettynä pohjoinen juhla periferialla”, Jenny selvittää hymyillen.

Ravintolan nimi tunnetaan hyvin jo muuallakin kuin Oulun seudulla.

”Emme markkinoi, ja se on ihan tietoinen valinta. Sen sijaan melko usein käy niin, että ravintolaan astuu seurue, jossa muualla asuva on tullut vieraaksi oululaisen luo. Oululainen ei välttämättä tiedä meistä, mutta vieras on ehdottanut tulla meille syömään”, Jenny kertoo.

Ravintolalla on yksi palkattu työntekijä, toinen kokki.

”Olemme itse läsnä niin paljon kuin ikinä vain pystymme”, pariskunta sanoo.

Lapsiperhearki tosin asettaa oman haastavuutensa. Kurkelan perheen 1- ja 3-vuotiaat pojat ovat vuoropäivähoidossa.

Koko perheen maadoittaja on metsä. Kurkelat poimivat marjoja ja sieniä ravintolan käyttöön, mutta enemmän silti omaksi ilokseen.

”Erityisesti matsutake-sienten löytämisestä syntyy aivan omanlaisensa hurmos. Syksyisin olemme joka päivä metsässä. Juuri siksi Oulu on meille paras mahdollinen paikka. Täällä kaikki on lähellä, metsäkin.”

Teksti Kati Valjus, kuvat Mikko Törmänen

Jennyn ja Jussin vinkit syksyn satokauteen
  • Kokeile savustettuja tomaatteja. Kalttaa tomaatit ja anna niiden olla hetki savustimessa. Tarjoile oliiviöljyn kanssa. Jos haluat oliiviöljyn tilalle kotimaisen vaihtoehdon, kokeile hamppuöljyä.

  • Metsä on täynnä herkullisia sieniä, joista herkkutatti on helposti tunnistettavissa. Siivuta tuore tatti pitkittäissuunnassa niin, että tatin muoto säilyy jokaisessa palassa ja paista pannulla voissa. Tarjoile leivän päällä.