Riina toteutti unelmansa Italiassa

Kun Riina Walli kaarsi vuokra-autolla piskuiseen kylään Lazion ja Umbrian rajalla, ei hetkeen olisi voinut lisätä mitään. Se nimittäin oli siinä. 

”Olimme ajaneet autolla yli 2600 kilometriä pitkin Italiaa ja käyneet katsomassa varmaan kymmentä asuntoa. Kun saavuimme tähän pikkuiseen kylään, tunsin että kaikki oli kohdillaan juuri niin kuin pitääkin”, Walli kertoo. 

Walli solmi kaupat. Nyt hänellä oli oma talo maassa, jota hän oli aina rakastanut. 

”Taide, ruoka, ihmisyys ja vuosisatojen kulttuurin kerrostumat kutoutuvat Italiassa yhteen. Vaikka puhun italiaa vasta haparoiden, ihmiset ottavat minut vastaan ja juttelevat kylällä. Se on todella hienoa.” 

Riinan kaukokaipuu Italiaan syntyi jo nuorena 

Italia on virrannut Wallin verissä nuoresta asti. Syy, kiitos tai ehkä molemmat kuuluvat Wallin journalistina työskennelleille vanhemmille ja erityisesti Anterolle-isälle. Hän arvosti eurooppalaista kulttuuriperimää sekä sivistystä ja halusi tutustuttaa myös jälkikasvunsa niihin.  

”Isäni ajatuksissa vaikutti sellainen 1800-luvun Grand Tour -perinne, joka vei vauraiden perheiden lapset kuukausiksi matkalle tutustumaan maanosaan ja sen historiaan. Minun Grand Tourini oli 19-vuotiaana kolme viikkoa Italiassa isän kanssa.” 

Matka isän kanssa teki Walliin vaikutuksen. Nuorena hänen ajatuksissaan vaelsivat romanttiset kuvat Pariisin ja muiden eurooppalaiskaupunkien ullakkohuoneistoista, niiden ikkunasta siintävistä katoista ja kirkontorneista. Kun lapsuudenkodissa vielä oli tapana nauttia hyvästä ruoasta, juomasta ja usein maailman tapahtumia sivuavista keskusteluista, syntyi kaukokaipuu, joka ei vain jättänyt rauhaan. 

”Kotona Euroopassa oli isäni ajatus, ja äitini ajatteli pitkälti samoin.” 

Italialaiskylän elämä kuin verkkaan etenevää elokuvaa 

Kun vuodet kuluivat, Walli huomasi käyneensä Italiassa yli 20 kertaa. 

”Tunnustin hurahtaneeni viitisen vuotta sitten. Kalenteriini oli merkattu useampi matka eri syistä Italiaan ja aloin ajatella, että joku pysyvämpi paikka olisi kiva.” 

Wallin loma-asunto sijaitsee kylän vanhassa keskustassa. Aikaisemmin muun muassa postikonttorina toimineen nelikerroksisen asunnon ikkunasta avautuvat maisemat Benedetto-vuoren rinteille. Verrattuna kiivaaseen elämänmenoon syystalven loskassa tuhannen ihmisen kylän verkkainen elämä ja lämmin ilma ovat kuin hidastetusta elokuvasta. 

”Mutta silti kun menen ostoksille oman kylän pieneen ruokakauppaan, sen elintarvikevalikoima on monipuolisempi kuin suomalaisten ruokakauppojen.” 

Lihat, leivät, kalat ja kasvikset Walli hakee omista kaupoistaan tai kahtena päivänä viikossa pidettävältä torilta. Se on opettanut Wallille, mitä tuoreus on. 

”Kaikki, mitä torillamme myydään, tulee läheltä. Kauempaa tuotuja elintarvikkeita on käytännössä mahdotonta ostaa.” 

Hyvän ruoan tehtävä tuoda ihmisiä yhteen, ei erotella 

Ei liene yllätys, että Walli tunnustautuu italialaisen keittiön ihailijaksi. Hän tykkää kokata itsekin lähiraaka-aineista, mutta lopulta italialaisen keittiön todellinen taika on jotakin suurempaa. 

”Italialaiset syövät paljon ja hyvää ruokaa. He kieltäytyvät huonosta ruoasta”, Walli aloittaa. 

Hän on huomannut, että Italiassa on vierasta puhua ruoasta teknisesti; kaloreita tai proteiini- ja sokeriarvoja tärkeämpää on ruoan herättämä tunne. Ruokia ei myöskään erotella sen mukaan, sisältääkö se lihaa tai ei. Yksi sisältää, toinen ei, ja näin se nyt vain aina on ollut. Hyvän ruoan tehtävä on tuoda ihmiset yhteen, ei erotella heitä. 

”Nautin italialaisesta tavasta syödä yhdessä ajan kanssa. Kun istutaan yhteisen pöydän ääreen, nautitaan paitsi ruoasta myös läsnäolijoista.” 

Suomalaisen ruoan polttoainenäkökulmaa alleviivaavan liha-kasvis-jaon sijaan Italiassa ruoilla on vain nimet. Sellaiset kuin vaikkapa pasta arrabiata, tai yksi Wallin omista suosikeista gnocchi con burro e salvia eli voin ja salvian kanssa valmistettu gnocchi. Yksinkertainen ape hurmaa Wallin kerta toisensa perään – etenkin jos sen sattuu saamaan eteensä kauniissa maisemassa, kun aurinko laskee kanavien halkoman kaupungin tai siintävien vuorten silhuetin taa. 

”Kyse nyt vain ei ole siitä, mitä on lautasella, vaan nautinto syntyy siitä kaikesta, mitä näkyy, kuuluu ja tuoksuu siinä ympärillä.” 

Wallin lomakodissa on tilaa sukupolville, unelmille ja yhteisille illallisille 

Wallin Italiassa on ihanaa, mutta ei kaikki sentään Suomen suoraviivaisuuteen tottuneelle ole ollut helppoa. Yksi ensimmäisiä kulttuurieroja oli asuntokaupan solmiminen. Alku sujui helposti, mutta jos italialaista keittiötä leimaavat perinteet, ne näkyvät myös byrokratiassa. 

”Mitään ei tapahdu ilman notaaria. Kauppakirjassa oli 26 sivua, ja se luettiin ääneen notaarin läsnäollessa kahdella eri kielellä. Sitä voisi verrata vihkimiseen pitkän kaavan kautta, jonka aikana olisi vielä hyvin aikaa katua ja muuttaa mielensä”, Walli nauraa. 

Sitä Walli ei tehnyt. Hän oli tullut kotiin siihen Eurooppaan, johon hänen isänsä aikanaan tytärtään rohkaisi. Nyt Walli tekee samaa neljälle lapselleen, joista vanhin on mukana omistamassa taloa. 

Se on talo, jossa on tilaa eri sukupolville, unelmille ja suurille yhteisille illallisille. 

”Äitini Marja on sanonut, että pidä kiinni unelmista, ja että olen tehnyt rohkean päätöksen ostaessani oman talon Italiasta. Olen kehusta tosi ylpeä.” 

Teksti Juho Paavola, kuvat Petri Wäänänen