Taina Vilkuna: ”Suomalainen viinikulttuuri kehittyy nopeasti”

Suomen isot juomakulttuurin ja viinikulttuurin muutokset tapahtuivat 1990-luvulla. Maailma avartui, ja Suomi liittyi eurooppalaiseen perheeseen. Ihan viime vuosina suomalaisten viinimaku on muuttunut herkemmäksi. Kun muutama vuosikymmen sitten Suomessa maistuivat voimakkaat viinit, suosimme nyt kevyempiä vaihtoehtoja. Vivahteita osataan arvostaa ja ruoan maulle antaa tilaa.

”1990-luvulla katseita alettiin suunnata Euroopan ja koko maailman viinimaihin. Kulutus moninkertaistui, viiniharrastus lisääntyi ja viinit löysivät tiensä ateriahetkiin ruokaharrastuksen myötä. Television ruokaohjelmat ja matkailu toivat pöhinää. Niiden ansiosta ihmiset kiinnostuivat eri maiden ruoista ja viineistä”, kuvaa Alkon tuoteviestintäpäällikkö, Master of Wine Taina Vilkuna. Hän on seurannut näköalapaikalta juoma- ja makutottumusten muutoksia jo vuosikymmeniä.

Vilkunan mukaan orastusta oli jo 1970-luvulla. Keihäsmatkoilla suomalaiset tutustuivat espanjalaisviineihin, joiden suosio on yltänyt tähän päivään asti. Viinin nauttiminen toi mieleen loman ja auringon, räntä ja pimeys unohtuivat.

Kotimainen viinikulttuuri on tuonnin varassa

Suomalainen viinikulttuuri on nuorta verrattuna perinteikkäisiin viinimaihin Etelä- ja Keski-Euroopassa. Pohjolassa eivät viiniköynnökset kasva, joten kulttuurin luominen on tuonnin varassa.

Jos 1980-luvulla puolimakeat saksalaisviinit maistuivat seurustelujuomina, jo seuraavana vuosikymmenenä maku muuttui rutikuivaksi.

”Makutottumukset kattoivat äärilaidat. Vielä 2000-luvullakin hyvässä viinissä piti olla todella paljon tammiaromia. Parhaimmilla tammiset viinit ovat upeita, mutta ne voivat myös hukata viinin persoonaa ja ruoan makua. Niitä onkin kutsuttu kehnon kokin toiveviineiksi”, Taina Vilkuna kertoo.

Jytkymmät viinit ovat vaihtuneet kevyempiin, mutta makuasioita ei tarvitse aprikoida, sillä Alkon makutyyppiluokittelu auttaa kuluttajaa löytämään omaan suuhun ja mieleen sopivan viinin.

Kansainväliset kuuluisuudet vaikuttavat viinikulttuuriin myös Suomessa

Master of Wine Taina Vilkunan mukaan viiniguruilla on suuri vaikutus. Jos maailmankuulu asiantuntija antaa jollekin viinille 99/100-luokituksen, pienemmätkin tuottajat alkavat valmistaa samankaltaista viiniä. Tietyn makutyylin viinistä tulee kultti, ja gurun mielipiteitä hyödynnetään myös markkinoinnissa.

”Kaikilla ei ole halua tai aikaa etsiä itselle mieluisaa viiniä, joten suomalaisetkin lukevat lehdistä ja netistä viinikirjoittajien arvioita. Aihe on monimutkainen, ja arviot lisäävät turvallisuuden tunnetta. Viinikriitikot eivät kuitenkaan ole samanlaisia − omaa makua kannattaa seurata.”

Median tai somen merkitystäkään ei sovi väheksyä. Jos jotakin viiniä kehutaan, se saattaa loppua Alkosta vartissa. Tällöin ei auta edes myyjän suosittelu samankaltaisesta tuotteesta. Jos suositukseen tartutaan, palaute on usein myönteistä ja viinistä saattaa tulla jopa lempiviini.

Taina Vilkuna: Suomalainen viinikulttuuri on kokeilevaa

Suomalaiset viinikansana arvostavat ennen kaikkea makua. Tosin aina on niitä, jotka suosivat vain esimerkiksi Ranskaa, Bordeaux’ta ja tiettyä tuottajaa.

”Chile on ollut suosikkiviinimaa jo useita vuosia. Suomalaisille sopivat puna- ja valkoviinien maku­profiili mehevästä ja pehmeästä täyteläiseen ja sopivan voimakkaaseen. Aina ei tarvita edes ruokaa kaverina, sillä chileläisviinit ovat hyviä seurustelujuomia.”

Myös Italian viinikulttuuri on nousussa. Maan punaviinien suosio on kasvanut Suomessa liki 20 prosenttia, ja proseccosta on tullut maailmanlaajuinen ilmiö. Vilkunan mukaan kepeää, mutkatonta ja kohtuuhintaista kuohujuomaa nautitaan lasillinen töiden jälkeen, aperitiivina, tapaksien seurana ja illanvietossa. Itse asiassa kaikkien kuohuvien juomien kulutus on kasvussa.

”Kuohuviineissä Italia ja Espanja ovat suosikkeja. Englanti puolestaan on uusi tulevaisuuden nousija, nimittäin etelässä on sama maaperä kuin Champagnessa. Koska Suomessa ei ole kahlitsevia viiniperinteitä, meillä ollaan ketteriä ja valmiita kokeilemaan.”

Unohda tiukat rajoitteet

Kun viinissä osuu nappivalintaan, ruoan maku nousee uudelle tasolle. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.

”Makumaailma suussa on grande finale, ja se saa hymyilemään.”

Harva kypsyttää nuorina myytäviä punaviinejä vuosikausia, joten dekantointi auttaa saamaan tanniiniset maut esiin sopiviksi esimerkiksi punaisen lihan tai juustojen kanssa. Vieraille kannattaa tarjota juhlapöydässä myös muita kuin oman maun mukaisia viinejä.

”Viilennetty samppanja on hyvä tuliaispullo, jos kutsujilla on liian tuhti viinimaku. Samppanja ei ole extremejuoma. Se sopii vaikka läskisoosinkin kanssa raikastaessaan ja kuplien poistaessa rasvaista suutuntumaa. Piccolopullo riittää hyvin kahdelle.”

Tiukat viini- ja ruokayhdistelmät voi unohtaa. Rasvaisen kalan ohessa voi nauttia viilennettyä punaviiniä ja herkkämakuisen vasikan kanssa valkoviiniä. Väri ei määritä. Tärkeintä on, että viinin ja ruoan voimakkuudet ovat samalla tasolla.

”Kepeällä viinillä voi olla tarinoita kerrottavana, joten se ei saa jäädä alakynteen voimakkaan makuisen ruoan kanssa. Helpointa on valita maa, ruoka ja viini. Jos tarjoaa italialaista ruokaa, viinikin on Italiasta. Siellä on muutama tuhat vuotta harjoiteltu, joten ei voi mennä metsään”, Taina Vilkuna kertoo.

Roseet ovat Suomessa vielä kausituotteita ja kesäsidonnaisia. Vilkunan mukaan juoma on suotta marginaalissa. Rosee on toimiva ruokaviini, joka sopii kaikenlaisille aterioille.

Teksti Tarja Västilä, kuva Vesa Tyni