Taneli Lehtonen on Suomen paras sommelier

Oli vuosi 2008. Sommelier Taneli Lehtonen käveli kuuluisalla viinitilalla Ranskan maaseudulla, maisteli viininäytteitä tynnyreistä ja ihaili Picasson maalausta ranskalaisen paronittaren yksityisessä taidekokoelmassa.

”Se oli urani hienoimpia kokemuksia. Olin hyvin ylpeä pitkästä ja raskaasta tiestäni sommelieriksi ja kiitollinen kaikille ihmisille, jotka olivat vaikuttaneet matkaani”, Lehtonen muistelee työpaikallaan ravintola Murun salissa.

Lehtonen valittiin Suomen parhaaksi sommelieriksi viime vuonna jo kolmatta kertaa. Edelliset voitot tulivat vuosina 2016 ja 2017. Kilpailut, kuten sommelierin työkin, vaativat paljon.

”Kun lähdin kisaan ensimmäisen kerran, opiskelin vuoden. Sen jälkeen oli aivan käsittämätöntä saada palkinto käteen. Siinä kulminoitui kova työ, jonka olin tehnyt. Voitin kovan kisan ja ylitin itseni.”

Innostus viineihin syttyi merikoulussa

Kun raumalaisen Taneli Lehtosen kaverit valitsivat vuonna 2001 lukion, hän itse suuntasi kokkikouluun.

”Minulla ei ollut nuorena lukupäätä. Menin kokkikouluun, sillä tykkäsin tehdä käsillä. Haaveilin tulevani kuuluisaksi kokiksi”, Lehtonen kertoo.

Kokkikoulun jälkeen hän työskenteli hetken ravintolan salissa tarjoilijana, sillä ihmisistä pitävä mies sopi sinne paremmin kuin keittiöön kattiloiden ja patojen ääreen. Sitten hän suuntasi merikouluun – ja siellä kuvaan astuivat viinit.

”Merikoulussa jokainen antoi pienen summan rahaa ja sai maistaa ruokalajin kanssa pienen lasin viiniä. Olin silloin 18-vuotias, ja opin näin nuorella iällä, mikä merkitys viinillä on ruoalle.”

Siitä lähti innostus viineihin. Lehtonen muutti Helsinkiin ja pääsi jonkin ajan kuluttua töihin ravintola Nokan apulaissommelieriksi. Nokan viinilista oli 200 viinin mittainen, joten se vaati opiskelua. Aiemmin lukemista vieroksunut Lehtonen alkoi ahmia viinikirjallisuutta ja oppi paljon. Kommelluksiakin sattui.

”Kerran olin avaamassa magnum-kokoista samppanjapulloa Nokan aulassa, ja se räjähti käsiin. Silloin uin kirjaimellisesti samppanjassa. Siitä kuitenkin selvittiin pukua vaihtamalla!”

Puolen vuoden jälkeen Lehtonen sai ylennyksen sommelieriksi. Viimeiset neljä vuotta hän on työskennellyt Murussa, missä listalla on lähes 600 viiniä.

Lehtosen työ on myös lasiin sylkemistä ja sokkomaistiaisia

Viini on Lehtosen lempijuoma ja intohimo. Sommelierin työ vaatiikin valtavasti ymmärrystä viineistä ja aitoa kiinnostusta niihin. Pelkästään Alkossa on myynnissä yli 6 000 viiniä.

”Jotta työn pystyy tekemään hyvin, viineistä pitää etsiä jatkuvasti lisää tietoa.”

Työ ei lopu ravintolan ovien sulkeutuessa, vaan Lehtonen käyttää leijonanosan vapaa-ajastaan viinikirjallisuuden opiskelemiseen. Lukemisen lisäksi viinejä on maisteltava, jotta ne voisi tunnistaa ja niistä osaisi kertoa asiakkaille. Viinin väristä voi saada vihjeen rypäleestä, tuoksu kertoo, mistä päin maailmaa se on ja suussa maistuvat sokerin määrä, hapokkuus ja tanniinisuus. Maistaminen on silti vaikeaa, ja sokkotesteissä harva arvaus osuu oikeaan.

”Vain joka kymmenes sokkomaistaminen menee oikein. Sommelier ei valitettavasti osaa sokkona tunnistaa jokaista viiniä.”

Välillä Lehtonen maistelee viinejä päivittäin, mutta viini syljetään maistamisen jälkeen pois. Nuorempana hänestä tuntui kurjalta sylkeä lasiin satojen eurojen arvoisia viinejä, mutta nyt siihen on tottunut.

Sommelierin on ymmärrettävä myös muita juomia ja ruokaa: mikä juoma sopii mihinkin ruokalajiin ja tuo siitä parhaat maut esiin.

”Saan onnistumisen iloa, kun asiakas tulee meille syömään huonolla mielellä ja lähtee hyväntuulisena. Työlläni saattaa olla hänelle iso merkitys.”

Lehtonen arvostaa yhtälailla 7 ja 700 euron viiniä

Ravintola-alalla ollaan töissä iltaisin, jolloin suurin osa muista ihmisistä on vapaalla. Kun päivisin opiskelee, vapaa-aikaa ei aina jää ystäville. Viime keväänä kiivastahtinen työ kostautui, ja Lehtonen kävi burn outin partaalla. Sen jälkeen hän ymmärsi, että vaikka työ on intohimo, sille ei saa uhrata terveyttään. Kun yöuni alkaa kärsiä ja rakkaasta työstä katoaa ilo, ei auta kuin hidastaa. Viimeksi omistaja käski Lehtosen kotiin lepäämään ja keräämään voimia. Siinä auttavat tyttöystävä, perhe ja pieni hyvien ystävien porukka.

Viini ja hyvä ruoka kuuluvat oleellisena osana Lehtosen hyvään elämään. Joskus viini korkataan makaronilaatikolle, mutta silloin makuyhdistelmä ei ole tärkeä. Viini on työtä, eikä Lehtonen nirsoile sen kanssa kotona. Sen sijaan hän nauttii ravintolamenuiden syömisestä tyttöystävänsä kanssa. Silloin tärkeintä on yhdessäolo, mutta asiaan kuuluu maistella myös viinit ja inspiroitua muiden luomista makuyhdistelmistä.

”Makuparisuosikkini on paistetut kampasimpukat, vanilja-maa-artisokkapyree ja kevyesti tamminen Burgundin chardonnay.”

Viini ei ole Lehtosen mielestä koskaan juomakelvotonta, ellei se ole pilaantunut. Hän arvostaa juomaa, oli kyse sitten seitsemän tai 700 euron pullosta.

”Kunnioitan viinintekijöitä ja -viljelijöitä. Kaikilla on joku ajatus, miksi viini maistuu ja tuoksuu juuri siltä. Siksi lempiviinini on se, joka on sillä hetkellä lasissa.”

Lehtonen tietää, mistä puhuu, sillä hän on vieraillut yli sadalla viinitilalla. Parhaillaankin Lehtonen unelmoi uusista matkoista – viinimaihin tietenkin.

”En ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella. Haluaisin tutustua Kaliforniaan, Australiaan ja Chileen ja matkustaa ympäri maailmaa kertomassa viinin ilosanomaa.”

Teksti Anna Kauhala, kuvat Aleksi Poutanen