Tintti Drake on koukussa kalastukseen

Kosken puhe on hiljaista sinertävää solinaa. Yön viimeiset rippeet tekevät tilaa aamun auringolle. Lintujen äänet soivat kirkkaina, kädessä on monet kalareissut nähnyt virveli.

”Ja kahvia pitää termarissa olla aina. Se on virvelin jälkeen kalareissun tärkein varuste.”

Koko ikänsä kalastanut Tintti Drake osaa nauttia harrastuksestaan.

”Parhailla kalareissuilla ei oikeastaan edes tarvitse saada kalaa. Jo pelkästään se kaikki muu on ihan riittävästi.”

On niitä kalojakin koukkuun tarttunut, mutta määrää Drake ei ole laskenut. Yksi asia kuitenkin on varma: hän on täysin kalastuksen pauloissa. Se alkoi jo lapsuudessa.

”Olin jo silloin ihan kohtuuttoman innostunut kalastaja. Onki oli minun puhelimeni tai pleikkarini.”

Vapa kädessä kädessä joka säällä

Usein hurahtamisen merkki on se, että harrastukseen alkavat mennä aika ja rahat. Drake hurahti kalastukseen, ennen kuin hänellä oli edes omaa rahaa. Satoi tai paistoi, pieni tyttö päivysti rannalla vapa kädessä.

”Kai se siinä vaiheessa oli menoa, kun vesisateella naapurit ehdottivat vanhemmilleni, että eikö tyttö voisi jo tulla laiturilta sisään. Isä sanoi, että voittehan te yrittää.”

Isä kyllä saa syyttää vähän myös itseään, Drake tuumii.

”Hän otti minut aina mukaansa ja opetti minulle kalastuksesta kaiken. Miten koskea luetaan ja minkälaisten kivien takana erilaiset kalat tykkäävät piileskellä.”

Verkkoihin ja katiskoihin hän ei juuri koske, mitä nyt välillä mökkeillessä tulee niidenkin kanssa askarreltua, ja juhannusyönä tietenkin uistellaan. Drakelle paras kalastus on yhtä kuin nainen, vapa ja kela. Tarkemmin ottaen avokela.

”Olen tapojeni orja. Kokeilen avoimin mielin uusia välineitä, mutta jos jollakin varusteella on pärjätty vuosia, luotan siihen.”

Kokeilut näkyvät myös kotona. Erilaisia vapoja ja keloja on kymmeniä, lippoja ja vieheitä satoja. Perhe ei enää päästä Drakea tiettyihin kauppoihin yksin.

”Minun kauppojani ovat motonetit, rustat ja kalastusliikkeet, eivät vaatekaupat”, Drake nauraa.

Isän oppeihin on kuulunut myös se, että paras onki on se, joka on mukana. Kala nousee, kun luontoa osaa tarkkailla ja välineitä käyttää.

”Minulla on omalaatuinen pieni avokelasetti koskia varten, joka on pysynyt samanlaisena. Joku toinen kalastaja voi sille naureskella, mutta minulle se toimii.”

Keski-Suomen kosket ovat tuttuja

Nykyisin Drake asuu perheineen Kuopiossa. Maisemallisesti hänen suosikkejaan ovat Lapin erämaa-alueen loputtomat kosket ja pikkupurot. Ne vievät kalastajaa ja saavat Draken unohtamaan ajan, paikan ja valuutan. Tärkeimpiä ovat kuitenkin Keski-Suomen kosket.

”Olen Viitasaarelta, ja siellä ovat myös tyttären mummut ja papat. Alueen kosket eivät ole isoja, mutta niissä on oma fiiliksensä. Tiedän, mitä kivien takana on ja mihin aikaan kalat syövät. Ne maisemat luovat minulle tutun ja turvallisen fiiliksen.”

Usein koskesta kiskotaan kalaa perhoilla. Drake uskoo vaappuihin ja lippoihin.

”Ison kosken kalat vaativat isompia vieheitä, pienemmät pienempiä ja uudet kosket aina vähän eri värivaihtoehtoja. Siinä on vähän sellaista Minecraftin aloitusmaailmaa, kun pitää päästä kartalle mitä siellä koskessa on ja mitä siellä tapahtuu.”

Hauki on aliarvostettu ruokakalana

Välillä pienistä koskista koukkuun tarttuu myös hauki. Monelle vesien voimaleuka on saaliina pettymys, Drakelle päinvastoin.

”Hauki on aliarvostettu, mutta se on kaikista kotimaisista kaloista mielestäni melkeinpä paras ruokakala.”

Syitä on kaksi. Hauki on mielenkiintoinen vastus siiman päässä, varsinkin koskessa vieheeseen iskiessään. Samalla hauessa on makua, joka taas sopii hyvin thaimaalaiseen keittiöön, jonka suuri ystävä Drake on. Hänen bravuurinsa ovat thaimaalaiset kalakakut, joihin hauen lisäksi tulee punaista currytahnaa sekä maissijauhoa.

Jos kalastaessa tärkein kumppani on kahvi, ruoaksi valmistetun kalan kanssa se on valkoviini. Pitkään Draken ja hänen puolisonsa suosikkeja olivat rieslingit, mutta nykyisin valinta osuu yhä useammin Itävallan jokilaaksojen grüner veltlinereihin.

”Olemme niihinkin hurahtaneet sen verran, että olen tilaillut Alkon verkkokaupasta harvinaisempia veltlinereitä”, Drake nauraa.

Naiset mukaan kalastusharrastukseen

Viimeiset pari vuotta Drake on vetänyt Suomen Vapaa-ajankalastajien Mimmit kalastaa -hanketta. Sen tavoitteena on opettaa kalastustaitoa naisille ja innostaa heitä kalaan entistä enemmän. Luonnonvarakeskus Luken tilastoissa naispuolisten vapaa-ajan kalastajien määrä on kääntynyt pitkän laskusuhdanteen jälkeen nousuun.

”Kalastus on katoavaa kansanperinnettä. Jos jutellaan isomummulle, kaikki heistä ovat kalastaneet, ei vain viidennes. Naiset tykkäävät liikkua luonnossa ja vaellus nostaa päätään, joten miksi ei samalla nostaisi vähän lähiruokaa.”

Moni nainen haluaisi kalastaa, muttei osaa tai ehkä uskalla. Sen ajatuksen Drake haluaa muuttaa.

”Näissä tapahtumissa riittää, kun tulee paikalle, kokeilee ja pitää hauskaa!”

Teksti Juho Paavola, kuvat Matias Honkamaa