Näin suomalaiset ovat syöneet 100 vuoden aikana

Suomalainen ruokakulttuuri on muuttunut sadan vuoden itsenäisyytemme aikana pulavuosien niukkuudesta ensin suruttomaksi herkutteluksi ja vähitellen kohti terveystietoista sekä omia arvoja korostavaksi ruokavalioksi.

1920-luvulla syötiin perunaa ja viljoja

1920-luvulla suomalainen söi pääasiassa juureksia ja viljatuotteita: ruista, ohraa ja kauraa. Tyypillinen ateria koostui perunasta ja kastikkeesta, jossa oli niukasti lihaa. Salaatteja ei syöty, mutta kaalit, puolukkasurvos, lantturaaste, etikkakurkut ja -punajuuret kuuluivat ruokapöytään.

Yhteiskuntaluokkien ja toisaalta maaseudun ja kaupungin ruokailutottumuksissa oli suuria eroja. Työ oli fyysistä, joten lämpimiä aterioita syötiin jopa 3–4 kertaa päivässä.

Suomalaista ruokakulttuuria 30- ja 40-luvuilla.

1930-luvulla kärsittiin lamasta ja kieltolaista

1930-luvun alun lama toi massatyöttömyyden Suomeen. Kieltolaki oli voimassa vuosina 1919–1932. Ruokajuomina maito ja piimä pitivät etusijaa, ja niiden rinnalle kelpaisi vain kalja.

Maidon kulutus on laskenut Suomessa tasaisesti 1930-luvulta alkaen ja juuston kulutus on noussut samassa suhteessa. Kahvin juonti yleistyi. Ennen talvisotaa Suomessa juotiin jo 7 kilogrammaa kahvia henkeä kohti vuodessa.

1940-luvulla säännösteltiin ja syötiin perunaa

Sotavuodet toivat mukanaan ruokapulan ja säännöstelyn. Perunan kulutus kolminkertaistui sodan aikana, sillä lähes kaikesta muusta oli pulaa. Kaupungeissa jylläsi mustan pörssin kauppa. Evakoiden uudelleen asuttaminen ympäri Suomea teki karjalanpiirakoista ja karjalanpaistista koko kansan herkkua tulevina vuosikymmeninä.

Ilmainen kouluruokailu alkoi Suomessa 1948, ja se takasi köyhimmillekin lapsille yhden lämpimän aterian päivässä.

Olympialaiset 50-luvulla. 70-luvulla grillattiin innokkaasti.

1950-luvulla herkuteltiin surutta

1950-luku oli Suomessa varsinainen herkuttelun vuosikymmenen, kunhan ostokorteista päästiin eroon. Vehnäpulla alkoi olla tavanomainen herkku, ja kahvin säännöstely vapautui vuonna 1954. Suomalaiset söivät surutta sokeria ja vehnää, eikä terveysvalistusta vielä ollut. Ylipaino alkoi lisääntyä.

Naiset alkoivat käydä töissä kodin ulkopuolella laajamittaisesti, joten arkiruoan valmistukseen etsittiin helpotusta ensimmäisistä eineksistä. Sitrushedelmien ja banaanien tuonti yleistyi.

1960-luvulla juomakulttuurimme monipuolistui

Juomakulttuuri monipuolistui erilaisten mehujen ja limsojen myötä, ja vähitellen alkoi niiden kotimainen tuotanto. Keskioluen myynti vapautui 1969, ja mietojen viinien suosio alkoi kasvaa.

Muuttoliike maalta kaupunkeihin kiihtyi. Elintarviketeollisuus alkoi kasvaa, ja puolivalmisteiden ja einesten tuotteistaminen lähti käyntiin. Sekatavarakaupat alkoivat muuttua elintarvikekaupoiksi. Työpaikkaruokailu ja ulkona syöminen lisääntyivät. Pakastin ja jääkaappi helpottivat ruoan säilyttämistä.

1970-luvulla herättiin terveystietoisuuteen

Ensimmäiset supermarketit avattiin, ja maalla elettiin kauppa-autojen kulta-aikaa. Liikalihavuus sekä sydän- ja verisuonitaudit yleistyivät. Tavallinen kansa heräsi terveystietoisuuteen, ja Pohjois-Karjala-projekti käynnistettiin parantamaan kansanterveyttä 1972. Kolme kartettavaa asiaa: liika suola, kovat rasvat ja tupakka.

Rasvattoman maidon juonti lisääntyi, samoin salaatin syönti. Talvellakin saatiin tuontitomaatteja ja -kurkkuja. Broilerin kulutus kasvoi tasaisesti koko vuosikymmenen ajan.

Suomalainen joulupöytä 80-luvulla.

1980-luvulla alettiin harrastaa ruoanlaittoa

Ensimmäiset suomalaiset ravintosuositukset julkaistiin ruokaympyränä 1987. Einesvalikoima laajeni, ja tarjolla oli esimerkiksi kananugetteja ja valmispitsaa. Kevyttuotteet tulivat markkinoille. Arki- ja viikonloppuruoka eriytyivät niin, että viikonloppuna tehtiin ajan kanssa ruokaa.

Ruoanlaitosta tuli harrastus, johon miehetkin osallistuivat innolla. Oli muodikasta kokeilla kansainvälisen keittiön erikoisuuksia, kuten kiinalaista ja amerikkalaista ruokaa.

1990-luvulla nautittiin ruoan kanssa olutta ja viiniä

Suomi liittyi EU:hun, ja tuontituotteiden tarjonta kaupoissa lisääntyi dramaattisesti. Television ruokaohjelmien avulla tutustuttiin myös kansainväliseen ruoka- ja viinikulttuuriin. Mikroaaltouunit yleistyivät, ja perheenjäsenet saattoivat syödä ruokansa eri aikoihin. Laktoosi-intoleranssin ja keliakian myötä erikoisruokavaliot tulivat tutuiksi.

Alkoista viimeisetkin muuttuivat itsepalvelumyymälöiksi, olutta sai ostaa kioskeistakin ja siideriä sekä lonkeroa sai kaupasta. Olutta ja viiniä ruvettiin nauttimaan viikonloppuisin yhä useammin ruoan kanssa.

2000-luvulla ilmastonmuutos heijastuu ruokakeskusteluun

Yksilöllisestä dieetin suunnittelusta tuli vuosikymmenen ilmiö. Ruokaharrastuksesta tuli muodikasta, ja se on sitä edelleen. Ilmastonmuutoksen torjuminen nousee ruokakeskusteluun. Lähiruoka määriteltiin vuonna 2000, ja luomu-ruoka alkoi kasvattaa suosiotaan.

Suomessa ruokaa tutkitaan paljon, ja ruokaturvallisuus on maailman huippua. Funktionaalisista elintarvikkeista on tullut vienti-innovaatioita. Viiniharrastus on kasvussa. Punaviinit ohittavat valkoviinit suosiossa.

2010-luvulla ilmaistaan ruoan avulla omia arvoja

Ruokavaliosta karsitaan pois epäeettisinä tai epäterveellisinä pidettyjä ainesosia. Voidaan puhua ton-dieetistä: laktoositon, vehnätön, lihaton, maidoton. Lähiruokaa arvostetaan nimenomaan kotimaisen ruokatuotannon vuoksi. Tuonnin ja massatuotannon etiikasta keskustellaan.

Perheateria on monimutkaistunut erilaisten ruokavalioiden myötä. Kuohuviineistä on tullut trendi, ja samppanjamaljat kohotetaan pienemmässäkin juhlassa. Pienpanimobuumi kasvaa.

Asiantuntijoina:

Projektipäällikkö Johanna Mattila, Turun yliopiston Brahea-keskus

Markkinointi- ja viestintäpäällikkö Minna Asunmaa, Ruokatieto

Teksti: Päivi Brink Kuvat: Otavamedia