Suomi 100 vuotta: Juhlavuonna syödään yhdessä

Suomi 100 vuotta -juhlavuoden tärkeimpiä teemoja on yhdessä tekeminen. Se ulottuu myös ruoka- ja juomakulttuuriin. Koko vuoden kattavan Syödään yhdessä -hankkeen tarkoitus on rohkaista ihmisiä yhteisöllisyyteen, oli se sitten taloyhtiön grillikauden avaus tai kuohuviinilasillinen naapurin kanssa.

Tutkimusten mukaan Suomessa syödään yhdessä harvemmin kuin missään muussa OECD-maassa. Vain joka toinen perhe syö päivittäin tai lähes päivittäin yhdessä, ja työpaikoillakin neljännes jättää väliin yhdessä työkavereiden kanssa syötävän lounaan. Silti ylivoimainen enemmistö tutkimukseen vastanneista suomalaisista haluaisi syödä yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Kaipaamme ja arvostamme yhteisöllistä syömistä, mutta se ei näy arjessa. Suurimmaksi syyksi ihmiset ovat kertoneet arjen kiireen.

”Jokainen on varmasti joskus kuullut työkaverin huokaavan, että on niin kiire ettei ehtinyt syödä koko päivänä”, Seija Kurunmäki pohtii hanketta vetävästä ELO-Säätiöstä.

Myös Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä näkee arvojen ja tekemisen välissä ristiriitaa.

”Kulttuurissamme kyllä arvostetaan yhteisiä ruokahetkiä ja ajatellaan, että perinteinen yhteinen ateria on ihmisten vuorovaikutuksen paikka. Toisaalta kansatieteellisen tutkimuksen perusteella piirtyy kuva hiljaisesta ateriahetkestä, missä hiljaisuus johtuu ruoan kunnioituksesta. Meillä ei välttämättä ole koskaan ollutkaan iloisen hölpötyksen papupatakulttuuria, missä istutaan pöydässä tuntikausia.”

Kyläillään enemmän

Yksi syy vähäiseen yhdessä syömiseen on vanhojen yhteisöjen hajoaminen muun muassa maaltamuuton seurauksena, ja nykypäivänä korostetaan muutenkin yksilöllisyyttä. Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimukset osoittavat, että yhdessäoloon käytetty aika perheen ulkopuolella on vähentynyt pidemmän aikaa. Suurin osa suomalaisista kyläilee tai kutsuu vieraita kotiinsa muutaman kerran vuodessa.

2000-luvulla ruokakulttuuria leimasi syömisen yksilöllistyminen esimerkiksi erilaisten ruokavalioiden muodossa. Viime vuosina on taas korostunut yhdessä tekeminen. Näistä hyviä esimerkkeinä ovat ravintolapäivä ja Illallinen taivaan alla -tapahtuma”, Mäkelä toteaa.

”Toki meillä on ollut vahva kahvittelukulttuuri, mutta sekin on viime vuosina vähentynyt, ja uusia seurustelun muotoja ei ole oikein syntynyt. Tarvitaan siis uusia yhteisöllisyyden muotoja”, Kurunmäki toteaa.

Mäkelä muistuttaa, että myös nostalgia vaikuttaa muistoihin.

”Voidaan ajatella, että menneisyydessä oli parempi, mutta ei ollut lainkaan tavatonta, että esimerkiksi äidin rooli oli olla ruoanlaittaja ja -tarjoilija, ja hän ei välttämättä edes istunut samaan pöytään muiden kanssa.”

Madalletaan kynnystä

Syödään yhdessä -teemavuoden on tarkoitus madaltaa kynnystä kyläilyyn ja yhdessä syömiseen. Monesti rima nostetaan liian ylös aivan suotta: kun kerrankin on saatu kutsuttua ihmisiä kylään, alkaa kauhea valmistelu, koska kaiken pitää olla viimeisen päälle. Yllätysvieraat ne vasta painajaismaisia olisivat. Tai jos on saatu kutsu syömään muualle kuin omien vanhempien luo, jo ennen kyläilyä stressataan, että milloin pitää tehdä vastavierailukutsu.

”Kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle, ja tarjottavat voivat olla arkisiakin. Esimerkiksi sen sijaan, että laittaisi ylijääneen ruoan pakkaseen, voi pyytää kaverin syömään. Tai juhlan hetkellä jaetaan kuohuviinipullo naapurin kanssa”, Kurunmäki toteaa.

”Yhdessä syömisen ei tarvitse olla niin suureellista.  Ja olisi hyvä, että yhdessä syömisen käsite päivittyisi ja laajenisi perheen ja suvun ulkopuolelle. Uusia mahdollisuuksia voisivat olla kaverit, työyhteisö ja vaikkapa harrastusporukka”, Mäkelä toteaa.

Ravintoa myös sielulle ja ihmisyydelle

Mutta miksi yhdessä syömistä kannattaa vaalia ja edistää?

”Kun istumme saman pöydän ääreen, emme vain ravitse kehoamme, vaan koko ihmisyyttämme ja sieluamme”, Mäkelä kertoo.

”Yhdessä syöminen edustaa ihmisille tärkeää yhteisöllisyyttä. Samalla kun jaamme hetken ja ruoan, jaamme ja siirrämme myös kulttuurisia arvoja eteenpäin uusille sukupolville. Ruokapöytä on luonteva paikka opetella ruokatapoja ja muiden ihmisten kohtaamista. Jos ei lapsena ole koskaan saanut harjoitella yhdessä syömistä ja siihen liittyvää sosiaalista kanssakäyntiä, voi olla aikuisena aika ummikko”, Mäkelä sanoo.

THL on lisännyt yhdessä syömisen ensi kertaa ravitsemussuosituksiin. Ravintoaineiden sijaan suosituksissa painotetaan yhdessä syömistä ja ruokailoa. Lapsiperheille vuonna 2016 tehtyjen ruokasuositusten nimi on ”Syödään yhdessä – ruokasuositus lapsiperheille” ja kouluruokasuositus tulee olemaan ”Syödään ja opitaan yhdessä”.

Ruokapöytä on kohtaamispaikka

Johanna Mäkelä muistuttaa, että yhdessä syöminen ylittää kulttuurirajat.

”Ei ole ihmisyhteisöä, jossa yhtei­sillä aterioilla ei olisi vahva symbolinen merkitys. Toisaalta pöydässä riiteleminen ja toisen loukkaaminen on iso tabu, toisaalta taas ruokapöytä on paikka, missä erimielisyyksistä päästään yhteisymmärrykseen. Yhdessä syöminen on ihmisten välistä sosiaalista kittiä, ja ruokapöytä on kohtaamispaikka, eräänlainen sosiaalinen media!”

Syödään yhdessä -teemavuosi ulottuu myös juomakulttuuriin. Alkolle on luontainen tapa puhua juomista nimenomaan osana ruokakulttuuria. Esimerkiksi pääsiäisen aikaan Alko vinkkaa niin lammaspaistille sopivat punaviinit kuin mämmille sopivat juomat.

”Juoma korostaa ruoan makua. Se voi olla keskustelun aihe, osa sivistystä. Viestimme on myös, että juhlitaan vastuullisesti, mutta hyvällä omallatunnolla. Yksin juominen on tunnetusti haitallista, joten rohkaisemme myös menemään lasilliselle yhdessä ja nostamaan malja yhteisöllisyydelle”, Kurunmäki sanoo.

Teksti Samppa Haapio, kuvat Laura Riihelä / ELO – Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö

Yhdistä ja onnistu

Ruoan ja juoman yhdistämisessä kannattaa luottaa omaan makuun. Joskus vinkeistä on kuitenkin apua, joten koostimme Yhdistä ja onnistu -kokonaisuuteen ideoita eri ruoille sopivista viineistä ja oluista.

Luo myös näistä ruokatrendeistä