Ruoka rakentaa minäkuvaa

Helsinkiläisen Jonna Nummelan Suolaa & hunajaa -ruokablogi tavoittaa viikoittain tuhansia seuraajia. Aluksi mukana olivat myös kirjat ja käsityöt, mutta hyvin pian vahvin intohimo, ruoka, sai yliotteen. ”Arvostan hyvää ruokaa ja seuraan uusia ruokatrendejä, vaikken itse niihin helposti hurahdakaan”, hän kertoo.

Nummela ei ole ehdoton minkään tietyn ruokavaliosuuntauksen suhteen. Hän suosii eettisesti tuotettua lihaa ja lähiruokaa, kun se on laadukasta. Omalla pihalla kasvaa porkkanoita ja yrttejä.

Kaikesta tästä Jonna Nummela kirjoittaa blogissaan, jonka pääroolissa ovat hyvät reseptit ja uudet raaka-ainekokeilut. Blogiin tallentuu elämää myös ruokaostoksilta, ravintolaillallisilta ja matkoilta.

Blogin lisäksi Nummela jakaa ruokajuttujaan ja -kuviaan laajasti muissa sosiaalisen median palveluissa. ”Sosiaalinen media on minulle tärkeä itseilmaisun väline. Pidän siitä, että saan palautetta muilta.”

Omasta ruokasuhteesta voi tänä päivänä viestiä laajoille ihmisjoukoille helposti ja nopeasti. Sosiaalisen median kanavat tuovat ruokatarinoita ja -kuvia jatkuvasti ulottuvillemme. 

Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä Helsingin yliopistosta sanoo, että ruoka on aina ollut paitsi terveyden ja hyvinvoinnin, myös identiteetin rakentamisen väline.

Ruoan merkitys osana minäkuvan rakentamista ja ilmaisua korostuu ajassamme, mutta mikään täysin uusi ilmiö se ei ole. Etenkin modernissa yhteiskunnassa kulttuurin harrastaminen on ollut mahdollisuus hyvän maun osoittamiseen. Sama koskee ruokaa, juomaa ja ruokakulttuuria.

”Meidän ajassamme korostuu viime vuosikymmenten aikana Euroopassa tapahtunut vaurauden ja elintason nousu. Meillä on entistä paremmat mahdollisuudet pohtia valintojamme, sillä ruoka- ja juomavalikoimat ovat tänä päivänä jättiläismäiset.”

”Sekä valitseminen että valitsematta jättäminen on saanut oman merkityksenä. Myös siitä, mitä ei valita, on tullut vahva osa minäkuvaa”, Mäkelä kuvailee. Hänen mukaansa oman identiteetin ilmaisu ruoan kautta ei ole pelkästään helsinkiläinen tai isoihin kaupunkeihin keskittyvä ilmiö. Ruoasta innostuneita ihmisiä, nuoria ja vanhoja, löytyy kaikkialta Suomesta.

Bloggari Nummela seuraa ja kommentoi mielellään myös muiden kirjoittamia blogeja. ”Minusta on hauskaa olla osa ruokabloggaajien yhteisöä. Tapaamme bloggaajaporukalla myös kasvotusten”, Nummela kertoo.

Professori Mäkelän mukaan omien ruokakokemusten jakaminen blogeissa ja muissa sosiaalisen median palveluissa voi kuvata kahta asiaa. Sillä voidaan korostaa omaa vahvaa ruokasuhdetta, mutta toisaalta kyse voi olla myös siitä, että syöminen on sosiaalinen asia. ”Monet tämän hetken ruokailmiöt korostavat yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi uudentyyppinen ruokavalio vaatii uuden opettelua. Yhteisö tuo turvaa, kun neuvoja ja kokemuksia voidaan jakaa sosiaalisen median kautta.”

Samanlaisen kiinnostuksen kohteen jakavat ihmiset voivat muodostaa Mäkelän mukaan eräänlaisen ruokaheimon. Yhdistävä tekijä voi olla esimerkiksi kiinnostus raakaruokaan tai tietyn tuotantoalueen viineihin.

Professori uskoo, että yksi syy lisääntyneeseen ruokainnostukseen on se, että ruoka on ihmisten elämässä selkeä, hahmotettavissa oleva asia. Se on jotakin sellaista, johon omilla valinnoillamme pystymme vielä vaikuttamaan. ”Meillä on tarve tietää yhä tarkemmin, mitä ruokamme sisältää ja miten ja missä se on tuotettu. Vahva kannanotto on sekin, jos ihminen sanoo, ettei ruoka kiinnosta ollenkaan.”

Etiketissä 1/15 julkaistussa jutussa mainittiin seuraavat reseptit:
Karitsa-punajuuriburger mallassämpylällä ja juuressipseillä
Texan chili -lihapata
Parmesan-parsapiirakka
Köyhät ritarit

Reseptit Jonnan blogissa: http://suolaajahunajaa.com/2015/02/05/etiketti-lehden-reseptit/